29 viikkoa reissua takana, seuraavaksi suuntana koti!

Matka Tiomanilta Perhentianille ei sujunutkaan niin hyvin kuin luultiin. Tein edellisen postauksen kiireessa ja suuntasin pankkiautomaatille, koska luulimme bussin lahtevan klo 21. Kortti jai jumiin koneeseen ja luultiin jo, etta joudutaan viettamaan Mersingissa muutama lisapaiva kortin takia. Kone kuitenkin sylkaisi visani ulos kuin ihmeen kaupalla ja ehdittiin yhdeksaksi bussiasemalle. Muut Perhentianille suunnanneet turret olivat valinneet Mersing-Kuala Terengganu-Kuala Besut-Perhentian-reitin, mutta me paatettiin menna bussilla suoraan Kuala Besutiin. Reilun tunnin odottelun jalkeen meille ilmoitettiin, ettei bussia tule. Se oli hajonnut jo ennen kuin ehdittiin hypata kyytiin. Transnasional-yhtiota ei kannata missaan nimessa kayttaa, mikali Malesiassa aikoo matkustaa bussilla. Meilla hajosi bussi kaksi kertaa jo matkalla Kuoliksesta Tiomanille. Paadyimme sitten samalle reitille kuin muut turistit ja saavuimme perille Perhentianille noin 14 tunnin matkan jalkeen.

Tuomas oli jostain lukenut, etta Perhentianilla majapaikat menevat kasista hetkessa. Vaikka tiesimme taman, paadyimme silti ekaksi yoksi paskaan majapaikkaan. Hintataso oli yllattavan korkea ja luulimme, etta meilla on varaa ac-mokkiin. Seuraavana paivana paastiin kuitenkin muuttamaan hienoon merinakoalamokkiin, joka oli suht uusi. Hyvasta majapaikasta huolimatta fiilikset oli vahan maassa, koska Jaakko sairastui melkein 39 asteen kuumeeseen. Eka viikko menikin siina, etta mina ja Tuomas makoiltiin pari tuntia paivassa rannalla ja roudattiin ruokaa ja juomaa Jaakolle mokkiin. Onneksi meilla oli reilusti aikaa olla Perhentianilla. Ekan viikon jalkeen paastiin viettamaan kunnon rantapaivia koko porukalla. Parina iltana istuttiin rantabaareissa ja yhtena yona paadyttiin Tuomaksen kanssa paikallisille jatkoillekin.

Perhentianilla ei ollut apinoita eika jattivaraaneja, mutta veden pinnan alapuolella nakymat olivat upeat. Kaytiin Tuomaksen kanssa kahdestaan snorklausretkella, kun Jaakko sairastui tokalla viikolla uudestaan kuumeeseen. Retkella nahtiin hyvan kokoisia haita, kilppareita ja taas monia nemoperheita. Ma innostuin kuvailemaan makeita simpukoita ja loysin vihdoin sinisen mini-joulukuusenkin (joillekin taa ehka sanoo jotain). Oli siis kaikenkaikkiaan hienot vedet. Rannassa hiekka oli valkoista ja monet firmat tarjosivat aurinkovarjoja vuokralle. Long beach -ranta oli hieman kehittyneempi kuin Salang Tiomanilla, mutta erona oli se, etta suurin osa porukasta oli nuoria Perhentianilla. Viihdyttiin siella oikein hyvin ja kaksikaan viikkoa ei tuntunut riittavan, kun tiesi kotimatkan olevan ovella.

Eilen lahdettiin paratiisista koti Kuolista ja tallakaan kertaa ei valtytty ongelmilta. Kuultiin Kuala Besutissa, etta juna oli makuupaikkojen osalta loppuunmyyty. Loydettiin Besutista yksi bussi Kuolikseen, jossa oli 7 paikkaa jaljella, mutta ajateltiin lahtea silti tunnin taksimatkan paahan juna-asemalle kyselemaan junalippuja. Asemalla kuultiin, etta myos istumapaikat oli loppuunmyyty, eli junamatka jai tekematta. Siella Tanah Merah -nimisessa tuppukylassa loydettiin onneksi avuliaita ihmisia, jotka veivat meidat bussiasemalle ja saatiin liput yobussiin. Se olikin ensimmainen onnistunut bussimatka, silla menopeli pysyi ehjana ja oltiin ajallaan perilla, aamuviidelta.

Nyt ollaan Kuoliksessa ja odotellaan, etta vanhan tutun Grocer's Innin huone vapautuu meidan aamutorkkuja varten. Sitten on luvassa viimeinen lomapaiva Malesiassa ja huomenna suunnataan kohti Lontoota. Kotona olisi tarkoitus olla torstaina klo 2010, mikali Blue1 on aikataulussa. Kettu kuittaa, kiitos ja nakemiin :)

Matkalla Tiomanilta Perhentianille

Koska viimeinen postaus on Vang Viengista, kerron hitusen menneita tapahtumia ennen viimeisimpia kuulumisia. Vang Viengin jalkeen suuntasimme Jaakon kanssa Luang Prabangiin. Siella ei ollut meille oikein muuta nahtavaa kuin iltamarketti seka lahistolla sijaitseva vesiputous. Retkifirmat myivat erilaisia trekkeja, mutta meilla ei ollut kiinnostusta eika varaa osallistua moisiin. Silti Laosin viimeinen etappi oli oikein miellyttava paikka ja ilmakin oli korkeuksissa mukavan viilea. Kaupungin paras anti oli koko reissun paras tuliaisvalikoima. Paikalliset naiset tekevat uskomattoman hienoja kasityojuttuja, joita on nyt kassi pullollaan. Ja itse kassikin on siis sielta :) Koska bussimatka Luang Prabangiin oli mutkainen serpenttiinirykaisy, Jaakko paatti ostaa meille lennot takaisin Bangkokiin. Olimme siis Laosissa yhteensa vain kymmenen paivaa. Sen jalkeen loikoilimme Rambuttri Villagen poolilla Bangkokissa viikon ennen kuin hyppasimme Tuomaksen kanssa Kuoliksen-koneeseen.

Kuoliksessa Tuomas nuokkui ensimmaisen paivan kaikissa mahdollisissa paikoissa: Petronas-tornien juurella ja Sushi Kingissa. Hiljalleen jet lagit hellittivat ja lauantaina lahdimme Tiomanille, joka sijaitsee Malesian niemimaan itapuolella. Saarella netti oli uskomattoman kallis, siksi siis taalla on ollut niin hiljaista. Tioman oli tosi makee mesta. Hiekka oli valkoista Salang-nimisella rannalla ja vedessa riitti nahtavaa. Snorklausretkella Coral islandilla nahtiin monta nemoperhetta ja pojat naki baby sharkin ja kilppareita. Vesi oli Salangilla ihanan kirkasta ja rannassa oli hyva hiekkapohja. Meilla kavi mokin suhteen hyva tuuri, kun saatiin jaakaapillinen, ilmastoitu mokki sopuhintaan kolmelle. Pihassa monki kaksimetrisia varaaneja ja apinat kavivat joka aamu tsekkaamassa kaikki roskikset. Parhaimmillaan loydettiin pihalta kuuden apinan joukko yhden varaanin kera. Ja nahtiin yhden eturepussa myos ihan pieni vauva-apina. Ja koko saari oli taynna ihan pikkuisia kammenen kokoisia kissanpentuja. Mutta se elaimistosta.

Paivat kuluivat normaaliin tapaan rannalla ja muutamana iltana otettiin vahan virvokkeita. Ekana iltana mulla oli vaikeuksia pysya hereilla futiksen finaalimatsin aikana, joka siis alkoi paikallista aikaa 2.30. Nukuin ihan sikeasti muiden katsojien keskella :) Mutta mitaan myohaisia iltamenoja ei saarelta muuten loytynyt. Rannan ainoa baari meni iltaisin puolenyon aikaan kiinni, mika sopi meille ihan hyvin. Tuli siis reilun viikon aikana rentouduttua Tiomanilla ihan kunnolla. Nyt ollaan Mersingissa ja suunnataan tasta bussiasemalle. Suuntana siis Perhentian Kecil, jota on kehuttu viela Tiomaniakin kauniimmaksi paratiisisaareksi. Vaan 12 tunnin matka ja sitten se nahdaan!

Heidi

Hulvatonta menoa Laosissa

Matka jatkui viime sunnuntaina Bangkokista kohti Laosin paakaupunkia Vientianea. Matkattiin yojunassa 13 tuntia rajalle, jonka jalkeen piti ottaa viela bussi ja tuktuk ennen kuin saavuimme perille. Junasta sen verran, etta alkushokin jalkeen matkustusmuoto oli ihan okei. Ravintolavaunu karaokeineen sulki ovensa 22.30, jonka jalkeen meidan piti kompia bunkkerimaisiin ylapeteihimme. Ei kylla meinannut tulla uni, kun muutama kymmenta thaikkua kuorsasi samassa tilassa. Pari tuntia sain nukuttua ennen kuin ne aamuvirkut alkoivat puuhastelemaan askareitaan kuuden maissa.

Vientianessa otettiin melkein ensimmainen majapaikka, mika vain osui kohdalle. Hinta oli aika kallis, mutta ei jaksettu kierrella reput selassa vasyneina. Ajateltiin, etta otetaan sitten seuraavaksi yoksi toinen majapaikka. Lyhyen etsinnan jalkeen loydettiin kiva mesta ja sovittiin siella, etta he pitavat huonetta meille varattuna seuraavaan paivaan asti. Yolla huomattiin, etta kalliin paikan sanky oli pullollaan vertaimevia bed bugeja, jotka ehtivat purra mua muutamaan otteeseen. Tapettiin niita pedista noin 25, jonka jalkeen marssittiin respaan herattamaan tyontekijapoika. Meille naytettiin hotellista kolme muuta huonetta, ja kaikissa sangyissa majaili otokoita. Paatettiin lahtea hotellista, vaikka kello oli 02 yolla ja ulkona satoi kaatamalla vetta. No, tietenkaan siella toisessa hotellissa ei ollutkaan meille enaa huonetta, joten mentiin viereiseen, viela kalliimpaan hotelliin. Vihdoin seuraavana paivana loydettiin koko reissun paras huone edulliseen hintaan ja oltiin tosi tyytyvaisia. Viihdyttiin Vientianessa muutama paiva, kaytiin katselemassa nahtavyyksia ja syotiin hyvaa patonkia ja herkkujogurtteja.

Toissapaivana lahdettiin bussilla Vang Viengiin. Taalla ei ole oikein muuta nahtavaa kuin hienot maisemat. Kyla on taynna ravintoloita, joissa ihmiset makoilevat katselemassa Frendeja. Paikan must see -juttu on tubing, jota uskallauduttiin kokeilemaan eilen juhannuksen kunniaksi. Homma toimii niin, etta tuktuk heittaa porukan 4 km paahan kylasta joen varteen. Siella istutaan ensin aloitusbaarissa, jonka jalkeen hypataan traktorin sisakumin kyytiin virran vietavaksi. Matkalla pysahdytaan joenrantaravintoloihin. Tyontekijat heittavat jokeen koyden, josta pitaa saada kiinni, etta paasee rantaan. Pysahdyttiin muutamaan paikkaan paistattelemaan paivaa ja juomaan virvokkeita.

Nahtiin, kun ihmiset menettivat kamansa jokeen, liukuivat pysakin ohi, kun eivat saaneet kiinni koydesta ja jotkut kaatuivat kanootillakin ihan baarin edessa. Ei siis ihme, etta tubeilussa hukkuu aina valilla kannisia turisteja. Me selvittiin reissusta ehjin nahoin, vaikka Jaakko kokeilikin sellaista hullua keinusysteemia. Siina laskettiin korkealta tasanteelta vaijerin avulla jokeen. Siella olis ollut kaikkia liukumakijuttujakin, mutta olin liian pelokas kokeilemaan :) Viimeisen etapin kohdalla paadyin kuitenkin tahtomattani upoksiin, kun istuin renkulan ohi vahingossa. Joki vei mun ihanat aurinkolasit ja nyt joudun siristelemaan silmiani. Laskettiin loppumatka britti- ja irlantilaispariskunnan kanssa, joiden seurassa vietettiin Vang Viengin vika ilta. Nyt matka jatkuu pohjoiseen Luang Prabangiin kuuden tunnin bussimatkan merkeissa.

Hyvaa juhannusta kaikille!

Heidi

Pandoja ja maailman suurin kasino

Pari viikkoa vierahti Honkkarissa suht nopeasti. Pidettiin turreilusta muutamia vapaapaivia eli maattiin vaan hotellihuoneessa ja katsottiin telkkaria, mutta muuten oltiin koko ajan liikenteessa. Viimeisen viikon aikana kaytiin Macaussa maailman suurimmalla kasinolla. Siella oli kylla huisia. Kesti noin 1,5 tuntia kiertaa koko paikka lapi. Pelattiin parit pokerit pelikoneella ja sit istahdin yhdeksi kierrokseksi Black Jack -poytaan. Siina oli yli 10 euron aloituspanos, etta en sitten viitsinyt kokeilla onnea toisella kympilla, kun ensimmaisen havisin. Paivabudjettihan on sen 20 euroa, etta oli sen kympinkin menetys aika surullista :D Maistettiin myos macaulaisia egg custard -torttuja, jotka oli todella hyvia! Sit lahdettiinkin takas Honkkariin. Neljan tunnin visiitti Macauun oli meille ihan tarpeeksi.

Viimeisen viikon aikana nahtiin myos jattilaispandoja Ocean park -teemapuistossa. Siella oli vuoristoratoja ja kaikenlaisia huvipuistolaitteita, mutta hienoimmat jutut olivat ehdottomasti akvaario ja pandat. Akvaariossa oli ihan hemmetin iso allas, jossa oli rauskuja ja haita ja iso kilppari. Ja sukeltaja kavi syottamassa niita siella pohjalla. Altaan keskella oli pieni saari palmuineen :D Allas oli niin syva, etta sita paasi katsomaan myos alemmasta kerroksesta jostain muutaman metrin syvyydesta. Oli hienoa! Ja sitten tietysti pandat. Niita oli kaksi ja heti kun jompi kumpi liikahti, kameran suljin lauloi. Toinen niista istahti syomaan bambua ihan meidan eteen!

Honkkaria voi kylla suositella kaikille, varsinkin jos aikoo lentaa Honkkarin kautta jonnekin, kannattaa pysahtya muutamaksi paivaksi. Vaikka jelly-juomien takia. Rakastuin aloe vera -jellyjuomaan, jossa oli mangosmothieta ja kookosmaitoa. Hyytelojuomat ovat todella aasialainen juttu ja en tunne ketaan muuta, joka niista valittaisi. Mutta Honkkarin lentokentalla loysin lajitoverin, eras meksikolainen tytto kertoi innoissaan, miten oli juonut jellyjuomia joka paiva :D

Nyt ollaan siis taas Bangkokissa ja otetaan muutama paiva aurinkoa Rambuttri Villagen poolilla. Taalla on about 35 astetta lamminta ja aurinko paistaa ihan taysia. Jaakon mielesta taa on kivempi lomasaa, mutta ma kylla nautin siita Honkkarin puolipilvisesta ja +26 asteisesta ilmasta. Bangkokissa pysytaan muutama paiva ja sit suunnataan varmaan Laosiin. Sielta sitten lisaa kuulumisia!

Heidi

p.s. Tassa linkki, josta paasee katsomaan meidan Honkkari-osuuden kuvasatoa: http://www.facebook.com/album.php?aid=177635&id=774223960&l=37bf94bb30

Lomailu kay tyosta Honkkarissa

Saavuttiin Hongkongiin viime keskiviikkona ja siita lahtien lomailu on kaynyt tyosta. Taalla on niin paljon nahtavaa, etta joka paivalle on riittanyt tekemista aamusta iltaan. Viikon aikana ollaan kayty Disneylandissa, markkinoilla, Honkkarin korkeimmalla huipulla, elaintarhassa, maauimalassa ja kuvausretkella sataman liepeilla. Eilen jalat oli ihan kipeat, joten pidettiin "vapaapaiva". Tanaan olis tarkotus kiertaa pari museota, koska keskiviikkoisin niihin on ilmainen sisaanpaasy. Ennen ensi viikon torstain lentoa aiotaan kayda viela Macaussa ja ehka kiinan puolellakin. Eli kaikenlaista nahtavaa olisi edelleen.

Honkkarista on tullut mun suosikkikaupunki. Idan ja lannen sekoitus ja kaupungin vihreys pilvenpiirtajineen on hurmannut mut taysin. Taalla on tosi siistia, eika haise pahalle, kuten esim. Bangkokissa ja Kuoliksessa. Ihmiset istuskelee puistoissa piknikilla ja kaikki on ihanasti jarjestyksessa. Mutta ei kuitenkaan niin tiukasti kuin Singaporessa. Honkkarista saa myos ihan mita vaan ruokaa. Ollaan syoty egyptilaista, fondueta, ikean lihapullia, sushia ja vaikka mita. Paikalliset eli kiinalaiset ruoatkin on olleet yllattavan hyvia. Puikoilla syomisen taito on kuitenkin ehdoton, silla nuudeleita on vaikea metsastaa keitosta lusikalla ja haarukkaa ei saa.

Lampotilaero Bangkokiin verrattuna on huomattava. Kun Bangkokissa oli koko ajan noin 35 astetta, taalla on mukavat 25 astetta. Ollaan oltu melkein koko ajan pitkahihasissa kaupungilla ja jouduin ostamaan uuden neuletakin, kun yhdella hupparilla ei oikein parjaa kahta viikkoa. Maauimalassakin tuli vahan kylma, kun uima-altaan vesi oli niin viileaa. Koh Taolla totuttiin 36-asteiseen meriveteen :D Mutta viileyden ansiosta ilma on myos raikkaampaa ja sita on kivempi hengitella. Tulee melkein Suomen kesa mieleen. Ens viikon torstaina lahdetaan taas kunnon tropiikkiin, kun lennetaan takas Bangkokiin. Viela ei ole jatkokuviot selvinneet, mutta laitan taas postausta, kun jatkosuunnitelmat selviaa. Ja enaa 4 viikkoa, niin Tuomas tulee ja suunnataan porukalla Malesiaan! Jee!

Huomenna Hongkongiin!

Vaikka monet vihaavat Bangkokia, mina kylla tykkaan kovasti tasta kaupungista. En osaa selittaa syyta. Ehka naiselle Bangkok on miellyttavampi kokemus, koska miesten kimpussa porraavat kaikki "Suit"-kaupustelijat. Mutta olen toki saanut osani kaupustelijoista. Minullekin tarjotaan aika ajoin ping pong -show'ta, mutta toistaiseksi en ole kyseista esitysta nahnyt. Eras kenttatutkimusta tehnyt herra kertoi, etta esitys oli todella laimea, joten ei vissiin olla missattu mitaan :)

Eilen vietettiin kaupunkipaivaa ja kaytiin ostamassa mulle synttari-connarit. Mun varpaat oli olleet vapaana tammikuusta lahtien, jolloin heivasin lenkkarit Bunakenilla. Eli oli vahan outoa vetaa sukka jalkaan ja sulloa kaikki varpaat vieretysten tossuun. Mutta eikohan sen kengilla kavelemisen taas hiljalleen opi. Yksi mielenkiintoinen kokemus oli paikallinen elokuvaelamys. Olin Kuala Lumpurissa leffassa, ja siella kaikki toimi kuten Suomessakin. Bangkokissa piti nousta mainosten jalkeen seisomaan ja katsoa kuninkaan kunnioitusvideo ennen leffan alkua. Suomalaiset olivat hieman hamillaan.

Huomenna on aika jattaa Bangkok taas taakse ja suunnata itaan. Lennetaan Jaakon kanssa pariksi viikoksi Hongkongiin ja tarkoitus olisi kayda myos Macaussa ja Kiinan puolella. Must see -kohteita ovat Disneyland ja uskokaa tai alkaa: H&M. Taytyy vaan toivoa, etta koot on normaalit, koska vissiin ainakin Suomessa on isoille ihmisille kustomoidut koot. Jos siella on jotkut mini-ihmiskoot, en kylla kesta! Tarvetta olis saada ainakin uusia alusvaatteita ja ehka myos synttarimekko.

Hongkongin raporttia tulee sit jossain vaiheessa, kun ollaan a. Loydetty majapakka b. Loydetty netti. Palaillaan!

Back in Bangkok

Taolla vierahtikin sitten melkein kuukausi. Bangkokiin oli tarkoitus lahtea jo viikko sitten, mutta miekkaritilanteen takia jaatiinkin saarelle ja se kylla kannatti. Hengailtiin viimeinen viikko sekalaisessa Suomi-seurueessa, otettiin vahan juomia ja kaytiin ajamassa yksi buffet-ravintola konkurssin partaalle. Oli ihan sairaan hauskaa! Jaakko paasi tekemaan viela muutaman sukelluksenkin ja ma snorklailin pienessa triggereiden pelossa. Oli vissiin muutamia turreja purrut triggeri esim. naamasta ja oli tullut sairaalareissu. Mut eipa onneks kaynyt sitten itselle niin huonosti.

Eilen sitten lahdettiin kuuden suomalaisen voimin Taolta Bangkokiin ja 11 tunnin matka sujui kaikkia odotuksia vastoin erittain jouhevasti. Yksi laiva, yhden tunnin odotus ja yksi bussi suoraan Khao San Roadille asti. Eli ei siis mitaan saatoja, kuten yleensa. Vaikka Bangkokissa on edelleen yollinen ulkonaliikkumiskielto voimassa, mitaan kaupunkisodan jalkimaininkeja ei ole nahtavissa. Kaikki on kuten ennenkin, paitsi etta turisteja on todella paljon vahemman kuin viime kuussa. Liikekeskuksen alueella ei olla viela pyorahdetty, mutta joku paiva olis tarkotus lahtea kaymaan siellakin. Pitkasta aikaa leffaan, jeeee!

Saatiin Koh Taolla kuningasidea jatkosuunnitelman suhteen. Lahdetaan ens viikolla Hongkongiin. Alunperin oli tarkoitus lahtea Pohjois-Thaimaa-Laos-Kambodza-kierrokselle, mutta jotenkin ei tehnyt mieli lahtea pusikkoon. Kuultiin yhdelta suomalaiselta, etta Hongkong on siisti mesta ja loydettiin tosi halvat lennot. Paatettiin lahtea sinne. Paikasta ei ole viela muuta tietoa kuin etta Disneylandiin on pakko paasta. Mutta ostettiin just tulitera Lonelyplanetti, jota lahdetaan nyt lueskelemaan uima-altaalle. Aurinkokin nayttaa vahan pilkahtelevan ja ulkona on reilut 30 astetta lamminta :)