Hulvatonta menoa Laosissa

Matka jatkui viime sunnuntaina Bangkokista kohti Laosin paakaupunkia Vientianea. Matkattiin yojunassa 13 tuntia rajalle, jonka jalkeen piti ottaa viela bussi ja tuktuk ennen kuin saavuimme perille. Junasta sen verran, etta alkushokin jalkeen matkustusmuoto oli ihan okei. Ravintolavaunu karaokeineen sulki ovensa 22.30, jonka jalkeen meidan piti kompia bunkkerimaisiin ylapeteihimme. Ei kylla meinannut tulla uni, kun muutama kymmenta thaikkua kuorsasi samassa tilassa. Pari tuntia sain nukuttua ennen kuin ne aamuvirkut alkoivat puuhastelemaan askareitaan kuuden maissa.

Vientianessa otettiin melkein ensimmainen majapaikka, mika vain osui kohdalle. Hinta oli aika kallis, mutta ei jaksettu kierrella reput selassa vasyneina. Ajateltiin, etta otetaan sitten seuraavaksi yoksi toinen majapaikka. Lyhyen etsinnan jalkeen loydettiin kiva mesta ja sovittiin siella, etta he pitavat huonetta meille varattuna seuraavaan paivaan asti. Yolla huomattiin, etta kalliin paikan sanky oli pullollaan vertaimevia bed bugeja, jotka ehtivat purra mua muutamaan otteeseen. Tapettiin niita pedista noin 25, jonka jalkeen marssittiin respaan herattamaan tyontekijapoika. Meille naytettiin hotellista kolme muuta huonetta, ja kaikissa sangyissa majaili otokoita. Paatettiin lahtea hotellista, vaikka kello oli 02 yolla ja ulkona satoi kaatamalla vetta. No, tietenkaan siella toisessa hotellissa ei ollutkaan meille enaa huonetta, joten mentiin viereiseen, viela kalliimpaan hotelliin. Vihdoin seuraavana paivana loydettiin koko reissun paras huone edulliseen hintaan ja oltiin tosi tyytyvaisia. Viihdyttiin Vientianessa muutama paiva, kaytiin katselemassa nahtavyyksia ja syotiin hyvaa patonkia ja herkkujogurtteja.

Toissapaivana lahdettiin bussilla Vang Viengiin. Taalla ei ole oikein muuta nahtavaa kuin hienot maisemat. Kyla on taynna ravintoloita, joissa ihmiset makoilevat katselemassa Frendeja. Paikan must see -juttu on tubing, jota uskallauduttiin kokeilemaan eilen juhannuksen kunniaksi. Homma toimii niin, etta tuktuk heittaa porukan 4 km paahan kylasta joen varteen. Siella istutaan ensin aloitusbaarissa, jonka jalkeen hypataan traktorin sisakumin kyytiin virran vietavaksi. Matkalla pysahdytaan joenrantaravintoloihin. Tyontekijat heittavat jokeen koyden, josta pitaa saada kiinni, etta paasee rantaan. Pysahdyttiin muutamaan paikkaan paistattelemaan paivaa ja juomaan virvokkeita.

Nahtiin, kun ihmiset menettivat kamansa jokeen, liukuivat pysakin ohi, kun eivat saaneet kiinni koydesta ja jotkut kaatuivat kanootillakin ihan baarin edessa. Ei siis ihme, etta tubeilussa hukkuu aina valilla kannisia turisteja. Me selvittiin reissusta ehjin nahoin, vaikka Jaakko kokeilikin sellaista hullua keinusysteemia. Siina laskettiin korkealta tasanteelta vaijerin avulla jokeen. Siella olis ollut kaikkia liukumakijuttujakin, mutta olin liian pelokas kokeilemaan :) Viimeisen etapin kohdalla paadyin kuitenkin tahtomattani upoksiin, kun istuin renkulan ohi vahingossa. Joki vei mun ihanat aurinkolasit ja nyt joudun siristelemaan silmiani. Laskettiin loppumatka britti- ja irlantilaispariskunnan kanssa, joiden seurassa vietettiin Vang Viengin vika ilta. Nyt matka jatkuu pohjoiseen Luang Prabangiin kuuden tunnin bussimatkan merkeissa.

Hyvaa juhannusta kaikille!

Heidi