Onnellinen ihanassa Ubudissa

Kylla taa blogin kirjottaminen on naemma rankkaa, kun viime kerrasta vierahti taas tovi. Talla hetkella mun sijainti on Ubud Balilla ja Anu on jossain pohjoisessa samalla saarella Tomin ja Onnin kanssa, joihin tutustuttiin ex-tyokaverini Elisan kautta. Heini sukeltelee Komodolla ja lentaa huomenna Balille. Jaljella on enaa nelja paivaa Indonesiassa. Ma olen viihtynyt Ubudissa ihan sairaan hyvin jo viikon. Aamuisin on tullut herattya joogaan kukonlaulun aikaan ja sen myota alkoholinkayttokin on kas kummaa vahentynyt. Jooga on ollut tosi virkistavaa ja opettajat on erittain mukavia. On se vahan erilaista kirkastaa ajatuksia ulkoilmasalissa, josta on nakymat riisipelloille. Ei ole Toolon joogapaikkaa yhtaan ikava :D Joogan lisaksi oon puhdistanut kehoa terveysruoalla, jota saa monista ravintoloista. Listalla on muun muassa kaikenlaista raakaa juttua, terveysmehuja ja ruisleipaa, jota en vaan voi vastustaa. Hyvan ruoan lisaksi ihmiset on ihan sairaan mukavia. Ja kaikki on jotenkin hyvalla tuulella. Ja ma olen maailman onnellisin!

Keskiviikkona paasin tutustumaan paikalliseen kouluun, jossa opetettiin englantia iltaisin vapaaehtoisvoimin. Sielta suunnattiin iltatorille ostamaan vihreita kookospannukakkuja, jotka on taytetty palmusokerilla. DELICIOUS!!! Anu lahti torstaina ja yksikseni olen vahan ottanut tuntumaa lahimaastoon viime paivina. Riisipellot on upeita ja on kiva istua mopon kyydissa katselemassa maisemia. Vahan lahti mopo kasista tossa toissapaivana, kun ostin kolme maalausta ja nelja vesivarityota. Nyt sitten mietin, etta mihin roudaan ne ja mista postitan ne jne. Mutta pakko oli ostaa, koska ne oli niin valtavan hienoja ja rahaakin kului kaikkiin yhteensa vaan 38 euroa. Postimaksut onkin sitten juttu erikseen, mutta eikohan Suomessa sitten lammita ripustaa muistot seinalle.

Tiistaina on balilainen uusi vuosi ja kaikissa kylissa rakennetaan mita uskomattomampia demonihahmoja, jotka poltetaan maanantaina ilmeisesti jonkinlaisesssa kulkueessa. Tiistaina koko Bali hiljenee. Meteli on kielletty, ravintolat on suljettu, sahkot on poikki ja ulkona ei saisi liikkua. Jopa kansainvalinen lentokentta suljetaan 24 tunniksi. Meidan lento lahtee keskiviikkona joskus seiskan aikaan, kun kentta avataan kuudelta samana aamuna. Kavi tuuri! Odotan kyseista Nyepi-juhlaa todella paljon ja paikallisetkin tuntuvat olevan tosi innoissaan. Parhaat kemut ovat taalla Ubudissa seka Denpasarissa, joten paatin jaada Ubudiin. Lahden joko maanantai-iltana tai muutamaa tuntia ennen lentoa tiistain ja keskiviikon valisena yona, vaikka ulkona ei saisikaan ajella autolla. Mun onneksi saan halutessani viettaa tiistain italialaisen ystavani kotona, jossa voidaan kokata, eli ei oo ravinto-ongelmaa.

Alunperin olin suuntaamassa Kutalle tanaan, koska mun yltiomukavat naapurit tarjosivat ilmaista kyytia. Nyepin ja joogan takia kuitenkin jain ja mulla on sellainen fiilis, etta Heinikin on ilmeisesti tulossa huomenna tanne. Ainoastaan lauantaibileet vahan houkutteli ja kun mainitsin asiasta italiaanolle, han ilmoitti, etta tanaan lahdetaan Kutalle bilettamaan ja tullaan huomenna takas. Menopaluu hoituu herran mopolla eli ei tuu mitaan kuljetusmaksujakaan. Aivan mahtavaa! Kettu kuittaa. Singaporesta sitten lisaa juttua ja ehka myos vihdoin KUVIA!

Haleja!

Heidi