Heidi ja Anu kyllastyivat laiskan viipyilevaan saaristoelamaan ja lahtivat eilen kohti Balia. Pian kuulemme varmasti tarinoita hindujen varikkaalta ja kauniilta saarelta!
Mina jain siis viela tanne Bunakenille kalojen seuraksi. Kohta kaksi viikkoa on kulunut tehden lahes pelkastaan sukelluksia tehden - satunnaisia riippumatossa loikoiluja unohtamatta. Pinnan alla kuhisee lukemattomia kalalajeja, snorklaajille tilanne on erinomainen, silla pinnan korallit ovat todella upeassa kunnossa ja riuttaa on valilla vaikea nahda kaloilta! No ei ehka ihan niin, mutta kalaparvien koko ja lukumaara yllatti positiivisesti. Sukelluksilla olen tormannyt monenlaisiin kummajaisiin, muun muassa harlequin ghost pipe fish (kepin nakoinen mystinen kala) seka sponge crab (rapu-reppana kantaa selassaan saatanallista sienta) ovat tulleet tielleni. Myos hait, kilpparit, meduusat, ravut ja muut merenelavat ovat tulleet tutuiksi viimeisen kahden viikon aikana.
Tein tosiaan myos sen AOW-kurssin, eli olen nyt virallisesti kykenevainen muun muassa syvasukelluksiin. Yosukellukset ovat myos olleet jotain aivan uutta, ja voin sanoa, etta rakastuin ensisilmayksella niihin. Hieman pelotti ensimmainen yosukellus, kun meri myrskysi ja oli pikimusta. Hyppasin kuitenkin rohkeasti taskulamppuineni syvyyksiin ja rupesimme tutkailemaan ymparillemme yollista elamaa. Menetin sydameni yolliselle merelle taysin. <3
Ja ei, emme toki ole unohtaneet hieman juhlia valilla. Muutamat hyvat laksiaiskemut on takana ja eilen oltiin porukalla laheisessa kylassa kylajuhlilla. Koko kylassa raikasi (kaamean huvittava) musiikki, ja lahes joka talon pihalla tanssittiin, syotiin ja juotiin palmuviinia (=kamalaa moottorioljyn makuista mustaa litkua, mutta loppujen lopuksi kuitenkin aika hyvaa). Mina vaaleine kutreineni olin suosittua tanssiseuraa ja tanssinkin tuntikausia ympari kuraisia pihoja lasten, naisten ja (humalaisten) miesten kanssa. Hauskaa oli! Valkoinen hame juhlavaatteeksi tosin oli vaara valinta...
Huomenna tai ylihuomenna jatan saaren taakseni ja suuntaan paratiisiin. Togean-saaret odottavat yhta auringonpalvojaa. Sielta myohemmin lisaa. Pus.
Heini
Sunday, January 31, 2010
Tuesday, January 26, 2010
Elamaa Bunakenilla
Viime keskiviikon jalkeen on tapahtunut ...hmmmm. Ei mitaan ihmeellista :) Tulin keskiviikkona tosi kipeaksi, kurkkukipu paheni ja kuume nousi. Torstaina sain kuulla, etta mantereella on kylla laakari, mutta sinne ei kannata menna. Maaraavat vitamiineja ja lepoa. Viereisen sukelluskeskuksen suomalaisomistajalla oli penisilliinikuuri laakekaapissa ja aloitin sen. Kavi ilmi, etta mulla oli ilmeisesti angiina, koska antibiootti alkoi toimia, kuume laski ja kurkkukipu katosi. Pahimmassa kuumeessa luulin jo kuolevani tanne saarelle, mutta onneks kuitenkin paranin. Taalla sairastaminen ei ollu mitenkaan herkkua, Anu ja Heini oli vedessa kaikki paivat ja ma lojuin riippumatossa lukemassa tai hengasin meidan majapaikan omistajan kanssa. Lorenso on hauska mies. Samoin "papa" eli brittimies Malcom, jonka poika opettaa sukellusta taalla Bunakenilla.
Saarella kaikki paivat kuluu samalla tavalla. Aamulla pancakes, sitten veteen snorklaamaan, sen jalkeen lounas. Jos lounaan jalkeen kaipaa aktiviteetteja, voi lahtea naapuriin nettiin (jos toimii) tai kavella kylalle. Kylalla on muutama kiska, mista saa juotavaa ja sipseja, mutta muuta taalla ei juuri myyda. Ei ole pankkiautomaattiakaan. Sunnuntaina kylalla oli suuri juhla, eli pari miesta hakkasi rummuilla ja kylan vaki tanssi vuorotellen jotain perinnetansseja. Ihmiset on iloisia, mukavia ja auttavaisia. Tosin kukaan ei juuri osaa englantia.
Viikon aikana meidan bungalow-kylassa (eli 8 mokkia) on kaynyt matkaajia ruotsista, briteista, saksasta, tanskasta, espanjasta, hollannista, australiasta eli vaihtuvuus on melkoista ja taalla tapaa kaikenlaisia tyyppeja. Siina on hyvat ja huonot puolensa. Kaikki ateriat syodaan yhdessa saman poydan aaressa ja joskus pelataan korttia tai otetaan muutama olut kimpassa.
Viikko taalla on aiheuttanut sen, etta "suunnitelma" on hieman muuttunut. Anun kanssa kaivataan jo muita maisemia, eli ravintoloita, enemman ihmisia ja aktiviteetteja (+ mahdollista surffauskurssia). Taalla niita ei hirveasti ole. Heini taas haluaa nahda Togean-saaret, jossa majoitus tapahtuu Bunakenin tyyliin, mutta nakemisen arvoinen asia on biitsit. Mina ja Anu lahdemme katsomaan Balin seudun biitseja eli tiemme eroavat sunnuntaina. Meilla lahtee Lion Airin lento Manadosta Makassarin kautta Balille su klo 6.45. Balin hoodeilla siis olemme yhteensa noin 1,5 kk. Heini tulee perassa sitten kun ehtii :)
Bunakenin parasta antia on ollut ehdottomasti luonto ja myos hyvat tyypit. Snorklausmaastot on uskomattoman mahtavat, paremmat kuin Thaimassa mun mielesta. Vaikka on sadekausi, aurinko on paistanut joka paiva. Suurimmat sateet tulevat iltaisin tai oisin. Pari kertaa on satanut paivalla, kuurot ovat kuitenkin kestaneet vain vartin. Lampotila on kolmenkympin tuntumassa, iltaisinkin parjaa mekolla. Ainoa miinus mita viikon aikana on tullu mieleen, liittyy ruoan yksipuolisuuteen. Ruoka on hyvaa, mutta jokaisella aterialla paaosaa nayttelee kala (yllattaen). Kala on hyvaa, mutta sita ei todellakaan jaksa syoda viikkoa putkeen. Emantien tofuruoat ovat aivan sairaan hyvia, samoin kananmunista on tullut suurta herkkua.
Seuraavat paivat nautitaan viela meresta ja kaloista niin luonnossa kuin ruokapoydassakin ja sitten siirrymmekin Anun kanssa turistihelvettiin kirjoittelemaan tata blogia. Heini palaa langoille varmaan viela ennen lahtoaan paratiisiin. Heinin paivat ovat kuluneet sukeltaessa. On kuulemma ollut hienoa! Heini teki Advanced Open Waterin ja on nyt siis ihan tosi pro :)
Palaillaan!
Heidi (ja Anu)
Saarella kaikki paivat kuluu samalla tavalla. Aamulla pancakes, sitten veteen snorklaamaan, sen jalkeen lounas. Jos lounaan jalkeen kaipaa aktiviteetteja, voi lahtea naapuriin nettiin (jos toimii) tai kavella kylalle. Kylalla on muutama kiska, mista saa juotavaa ja sipseja, mutta muuta taalla ei juuri myyda. Ei ole pankkiautomaattiakaan. Sunnuntaina kylalla oli suuri juhla, eli pari miesta hakkasi rummuilla ja kylan vaki tanssi vuorotellen jotain perinnetansseja. Ihmiset on iloisia, mukavia ja auttavaisia. Tosin kukaan ei juuri osaa englantia.
Viikon aikana meidan bungalow-kylassa (eli 8 mokkia) on kaynyt matkaajia ruotsista, briteista, saksasta, tanskasta, espanjasta, hollannista, australiasta eli vaihtuvuus on melkoista ja taalla tapaa kaikenlaisia tyyppeja. Siina on hyvat ja huonot puolensa. Kaikki ateriat syodaan yhdessa saman poydan aaressa ja joskus pelataan korttia tai otetaan muutama olut kimpassa.
Viikko taalla on aiheuttanut sen, etta "suunnitelma" on hieman muuttunut. Anun kanssa kaivataan jo muita maisemia, eli ravintoloita, enemman ihmisia ja aktiviteetteja (+ mahdollista surffauskurssia). Taalla niita ei hirveasti ole. Heini taas haluaa nahda Togean-saaret, jossa majoitus tapahtuu Bunakenin tyyliin, mutta nakemisen arvoinen asia on biitsit. Mina ja Anu lahdemme katsomaan Balin seudun biitseja eli tiemme eroavat sunnuntaina. Meilla lahtee Lion Airin lento Manadosta Makassarin kautta Balille su klo 6.45. Balin hoodeilla siis olemme yhteensa noin 1,5 kk. Heini tulee perassa sitten kun ehtii :)
Bunakenin parasta antia on ollut ehdottomasti luonto ja myos hyvat tyypit. Snorklausmaastot on uskomattoman mahtavat, paremmat kuin Thaimassa mun mielesta. Vaikka on sadekausi, aurinko on paistanut joka paiva. Suurimmat sateet tulevat iltaisin tai oisin. Pari kertaa on satanut paivalla, kuurot ovat kuitenkin kestaneet vain vartin. Lampotila on kolmenkympin tuntumassa, iltaisinkin parjaa mekolla. Ainoa miinus mita viikon aikana on tullu mieleen, liittyy ruoan yksipuolisuuteen. Ruoka on hyvaa, mutta jokaisella aterialla paaosaa nayttelee kala (yllattaen). Kala on hyvaa, mutta sita ei todellakaan jaksa syoda viikkoa putkeen. Emantien tofuruoat ovat aivan sairaan hyvia, samoin kananmunista on tullut suurta herkkua.
Seuraavat paivat nautitaan viela meresta ja kaloista niin luonnossa kuin ruokapoydassakin ja sitten siirrymmekin Anun kanssa turistihelvettiin kirjoittelemaan tata blogia. Heini palaa langoille varmaan viela ennen lahtoaan paratiisiin. Heinin paivat ovat kuluneet sukeltaessa. On kuulemma ollut hienoa! Heini teki Advanced Open Waterin ja on nyt siis ihan tosi pro :)
Palaillaan!
Heidi (ja Anu)
Wednesday, January 20, 2010
Manado + Bunaken, Indonesia
Lahdimme tiistaina Air Asian kyydilla kohti Indonesiaa. Sulawesin Manadoon saavuimme alkuillasta ja otimme taksin Lonely Planetin suosittelemaan halpishotelliin. Se oli kuitenkin taynna, joten jouduimme majoittumaan viereiseen hotelliin ja maksamaan sikamaisen 270.000 rp hinnan kolmistaan. 150.000 on noin kymmenen euroa. Ihmettelimme kovasti, miten halpishotelli oli taynna, koska yhtakaan turistia ei nakynyt koko kaupungissa meidan lisaksi. Kavimme tekemassa viimeisia hankintoja ja paatimme syoda sen jalkeen. Iltayhdeksalta ainoa vaihtoehto oli kamalin katukeittio ever. Ruoat olivat olleet lasivitriinissa verhon takana ties kuinka kauan, mutta ilmeisesti mausteet estivat pilaantumisen, koska kukaan ei saanut vatsatautia. Ihme!
Seuraavana aamuna meidat noudettiin hotellilta satamaan ja hyppasimme Bunakenin veneeseen. Anua oksetti loppumatkasta aika reilusti, mutta ei kuitenkaan laatannut missaan vaiheessa laidan yli. Bunakenille saavuttuamme hyppasimme mangrovepuiden juurien valtaamaan rantaan ja lahdimme valitsemaan sopivaa mokkia. Saimme Lorenso's Cottages -nimisesta paikasta hyvan bungalowin alennuksella ja olimme tyytyvaisia. Siina oli peltikatto ja kuivat patjat :) 10 euroa per henkilo sisaltaen kaikki ruoat. Ei siis paha. Lounaalla totesimme, etta ruokakin oli todella hyvaa!
Iltapaivalla paatimme lahtea katsomaan snorklausmaastoja. Koko saaren parhaat apajat loytyvat meidan majapaikan edustalta. Ennen kuin nain ensimmaistakaan kalaa, astuin merisiilin paalle ja sain kolme mustaa piikkia jalkaani ihon alle. Olin ihan paniikissa, mutta majapaikan omistaja Lorenso totesi tyynesti, etta samoin on kaynyt monille muillekin. Ainoa keino saada tilanne haltuun, on hakata piikkien sisaanmenokohtia lasipullon pohjalla. Anteeksi mita?! Lorenso hakkasi taydella voimalla jalkapohjaani, joka muuttui ihan punaiseksi. Sen jalkeen lepailin tovin riippumatossa ja kaikki oli taas hyvin. Uskomatonta! Piikit jaivat siis jalkaani loppuelamaksi.
Luulin, etta merisiili oli taman reissun suurin ongelma. Luulin vaarin. Maanantaina KL:ssa alkanut kurkkukipu muuttui viime yona helvetilliseksi. Aamulla kurkku oli ihan turvonnut, samoi kieli. Nieleminen sattuu paljon enemman kuin merisiilin piikkien hakkaaminen. Lahin laakari on mantereella, joten nyt vaan rukoilen, etta tama alkaa menna itsestaan ohi. Olis tosiaan kiva nahda niita kalojakin piakkoin. Anu ja Heini ylistivat eilen meidan oman rannan maastoja. Tanaan kaksikko lahti paatilla merelle, Heini sukeltamaan ja Anu snorklaamaan. Ehka ongelmalapsenkin vuoro koittaa joku paiva.
Haleja aurinkoisesta ja kuumasta Indonesiasta!
Heidi
Seuraavana aamuna meidat noudettiin hotellilta satamaan ja hyppasimme Bunakenin veneeseen. Anua oksetti loppumatkasta aika reilusti, mutta ei kuitenkaan laatannut missaan vaiheessa laidan yli. Bunakenille saavuttuamme hyppasimme mangrovepuiden juurien valtaamaan rantaan ja lahdimme valitsemaan sopivaa mokkia. Saimme Lorenso's Cottages -nimisesta paikasta hyvan bungalowin alennuksella ja olimme tyytyvaisia. Siina oli peltikatto ja kuivat patjat :) 10 euroa per henkilo sisaltaen kaikki ruoat. Ei siis paha. Lounaalla totesimme, etta ruokakin oli todella hyvaa!
Iltapaivalla paatimme lahtea katsomaan snorklausmaastoja. Koko saaren parhaat apajat loytyvat meidan majapaikan edustalta. Ennen kuin nain ensimmaistakaan kalaa, astuin merisiilin paalle ja sain kolme mustaa piikkia jalkaani ihon alle. Olin ihan paniikissa, mutta majapaikan omistaja Lorenso totesi tyynesti, etta samoin on kaynyt monille muillekin. Ainoa keino saada tilanne haltuun, on hakata piikkien sisaanmenokohtia lasipullon pohjalla. Anteeksi mita?! Lorenso hakkasi taydella voimalla jalkapohjaani, joka muuttui ihan punaiseksi. Sen jalkeen lepailin tovin riippumatossa ja kaikki oli taas hyvin. Uskomatonta! Piikit jaivat siis jalkaani loppuelamaksi.
Luulin, etta merisiili oli taman reissun suurin ongelma. Luulin vaarin. Maanantaina KL:ssa alkanut kurkkukipu muuttui viime yona helvetilliseksi. Aamulla kurkku oli ihan turvonnut, samoi kieli. Nieleminen sattuu paljon enemman kuin merisiilin piikkien hakkaaminen. Lahin laakari on mantereella, joten nyt vaan rukoilen, etta tama alkaa menna itsestaan ohi. Olis tosiaan kiva nahda niita kalojakin piakkoin. Anu ja Heini ylistivat eilen meidan oman rannan maastoja. Tanaan kaksikko lahti paatilla merelle, Heini sukeltamaan ja Anu snorklaamaan. Ehka ongelmalapsenkin vuoro koittaa joku paiva.
Haleja aurinkoisesta ja kuumasta Indonesiasta!
Heidi
Monday, January 18, 2010
Petronas, China Town ja Vesipuisto, Kuala Lumpur, Malesia
Minulle (eli Heinille) entuudestaan tuttu ja turvallinen Kuala Lumpur on jalleen nayttanyt tyttokolmikolle parhaimpia puoliaan hyvan ruuan, uskomattomin shoppailumahdollisuuksin, ystavallisten ihmisten ja kuuman cityn sykkeen kautta. Ihana lampo puristaa otteessaan kaupungin halinassa valilla liiankin tiukasti, mutta valituksille ei ole sijaa, silla kuumuus kuuluu osaksi tata ihanaa Aasian fiilista. <3
Hostelli Grocer's Inn on ollut toimiva ratkaisu ja Chinatownin notkuvat ruokapoydat loytaneet tiensa suomityttojen sydamiin. Taalla kiinalaiskortteleissa on myos tuhat ja yksi ostosmahdollisuutta, valitettavasti vain kaikki tarjoilevat suurinpiirtein samoja tuotteita kojuissaan. Meidan hostellin takapihalla kaydaan myos oiseen aikaa 06.00-07.00 hamaraa bisnesta samaisista kiinalaistuotteista seka muusta epamaaraisesta salasta, ja taman tiedamme vain siksi, etta jet lag ei ole hellittanyt ja unirytmit ovat edelleen aivan sekaisin.
Malesialaisten ja kiinalaisten sapuskoiden lisaksi sushit ovat maistuneet useaan otteeseen, ne kun saa taalla pilkkahinnalla. Kolmen hengen sushiannokset virhealla teella yhteensa noin kuusi euroa. Tosin asken seottiin ja tilattiin susheja kasoittain ja hinta hieman pompsahti. Mutta silti naurettavan halpaa. Oih.
Eilen tutustuttiin kaupugin ehka suurimpiin nahtavyyksiin, eli Petronas-torneihin (niin juuri niihin joissa Sean Connery ja se ihana Catherina roikkuivat Ansa viritetty -leffassa). Aloitettiin paiva nappaamalla take away -kahvia ja -mehua seka paikallisia buns-lampimaisia kassiin ja levittamalla kankaat tornien takapihalla sijaitsevalle nurmialueelle. Paiva alkoi siis todella hyvin ihanalla piknikilla. Ajankohta oli kylla tosin jo iltapaivan puolella, mutta kuten jo mainitsin, aikaero ei ole viela oikein tasaantunut ja yot menee edelleen valvoessa ja aamut nukkuessa. Hivenen shoppailtiin tornien alakerran ostarissa ja kaytiin aquariumissa katsastamassa kaloja lasin takaa. Tosin taisimme itse olla malesialaisille turisteille suurempi nahtavyys kuin kalat, koska moni perhe ja seurue tahtoi tulla kuvatuksi kanssamme. Siina sitten poseerattiin mammojen kanssa kameralle hammentyneena.
Tanaan paatettiin jattaa kaupungin polyt taaksemme ja nappasimme bussin vesipuistoon. Liukumaet ja uima-altaat toivat helpotusta kuumuuten ja kutiseviin moskiitonpuremiin. Sisainen lapsi herasi jalleen eloon huristellessamme makia pitkin altaisiin. Jalleen paikalliset turistit halusivat ottaa kuvia kalpeiden suomineitojen kanssa. Todella friikkia keikistella kameralle kalkkilaivan kapteenina uima-asussa. Nyt sormet ristiin, etteivat lataa kuviaan naamakirjaan. Mutta takana siis todellinen relax-paiva, paivan paatteeksi meinasin viela nukahtaa kahvilan tuoliin vesisetin jalkeen. :)
Lahtiessamme kotiin vesipuiston laheisyydessa olevasta pyramidi-ostoskeskuksesta paasimme viela kokemaan ensimmaisen kunnon trooppisen sateen! Salamat iskivat ja ukkonen jyrahteli kovempaa kuin koskaan ja vetta tuli taivaan taydelta. Ilmankosteus oli sanoinkuvaamaton. Taksissa matkalla kotiin huomasimme kauhuksemme jostain rakennuksesta kohoavan savupilven, viela rakenteilla oleva pilvenpiirtaja oli saanut ilmeisesti salamasta osakseen ja roihusi iloisella liekilla. Sadekin oli jo siina vaiheessa lakannut eika pelastanut rakennusta tuholta. Huuh.
Huomenna suuntaamme Indonesiaan Sulawesin saarelle. Tarkemmin sanottuna Bunaken-saarelle sukeltamaan ja snorklaamaan. Luvassa siis levytysta riippumatossa ja pinnanalaisten ihmeiden tutkimista ainakin pari viikkoa. Saarella lienee nettiyhteys, varmuutta asiasta ei ole.
Auringonpaistetta pohjolaan lahetellen,
Heini
Hostelli Grocer's Inn on ollut toimiva ratkaisu ja Chinatownin notkuvat ruokapoydat loytaneet tiensa suomityttojen sydamiin. Taalla kiinalaiskortteleissa on myos tuhat ja yksi ostosmahdollisuutta, valitettavasti vain kaikki tarjoilevat suurinpiirtein samoja tuotteita kojuissaan. Meidan hostellin takapihalla kaydaan myos oiseen aikaa 06.00-07.00 hamaraa bisnesta samaisista kiinalaistuotteista seka muusta epamaaraisesta salasta, ja taman tiedamme vain siksi, etta jet lag ei ole hellittanyt ja unirytmit ovat edelleen aivan sekaisin.
Malesialaisten ja kiinalaisten sapuskoiden lisaksi sushit ovat maistuneet useaan otteeseen, ne kun saa taalla pilkkahinnalla. Kolmen hengen sushiannokset virhealla teella yhteensa noin kuusi euroa. Tosin asken seottiin ja tilattiin susheja kasoittain ja hinta hieman pompsahti. Mutta silti naurettavan halpaa. Oih.
Eilen tutustuttiin kaupugin ehka suurimpiin nahtavyyksiin, eli Petronas-torneihin (niin juuri niihin joissa Sean Connery ja se ihana Catherina roikkuivat Ansa viritetty -leffassa). Aloitettiin paiva nappaamalla take away -kahvia ja -mehua seka paikallisia buns-lampimaisia kassiin ja levittamalla kankaat tornien takapihalla sijaitsevalle nurmialueelle. Paiva alkoi siis todella hyvin ihanalla piknikilla. Ajankohta oli kylla tosin jo iltapaivan puolella, mutta kuten jo mainitsin, aikaero ei ole viela oikein tasaantunut ja yot menee edelleen valvoessa ja aamut nukkuessa. Hivenen shoppailtiin tornien alakerran ostarissa ja kaytiin aquariumissa katsastamassa kaloja lasin takaa. Tosin taisimme itse olla malesialaisille turisteille suurempi nahtavyys kuin kalat, koska moni perhe ja seurue tahtoi tulla kuvatuksi kanssamme. Siina sitten poseerattiin mammojen kanssa kameralle hammentyneena.
Tanaan paatettiin jattaa kaupungin polyt taaksemme ja nappasimme bussin vesipuistoon. Liukumaet ja uima-altaat toivat helpotusta kuumuuten ja kutiseviin moskiitonpuremiin. Sisainen lapsi herasi jalleen eloon huristellessamme makia pitkin altaisiin. Jalleen paikalliset turistit halusivat ottaa kuvia kalpeiden suomineitojen kanssa. Todella friikkia keikistella kameralle kalkkilaivan kapteenina uima-asussa. Nyt sormet ristiin, etteivat lataa kuviaan naamakirjaan. Mutta takana siis todellinen relax-paiva, paivan paatteeksi meinasin viela nukahtaa kahvilan tuoliin vesisetin jalkeen. :)
Lahtiessamme kotiin vesipuiston laheisyydessa olevasta pyramidi-ostoskeskuksesta paasimme viela kokemaan ensimmaisen kunnon trooppisen sateen! Salamat iskivat ja ukkonen jyrahteli kovempaa kuin koskaan ja vetta tuli taivaan taydelta. Ilmankosteus oli sanoinkuvaamaton. Taksissa matkalla kotiin huomasimme kauhuksemme jostain rakennuksesta kohoavan savupilven, viela rakenteilla oleva pilvenpiirtaja oli saanut ilmeisesti salamasta osakseen ja roihusi iloisella liekilla. Sadekin oli jo siina vaiheessa lakannut eika pelastanut rakennusta tuholta. Huuh.
Huomenna suuntaamme Indonesiaan Sulawesin saarelle. Tarkemmin sanottuna Bunaken-saarelle sukeltamaan ja snorklaamaan. Luvassa siis levytysta riippumatossa ja pinnanalaisten ihmeiden tutkimista ainakin pari viikkoa. Saarella lienee nettiyhteys, varmuutta asiasta ei ole.
Auringonpaistetta pohjolaan lahetellen,
Heini
Saturday, January 16, 2010
Vihdoin Malesiassa!
Matka alkoi Tampereelta keskiviikkona ja vasta eilen illalla tultiin perille Kuala lumpuriin. Toki 48 tunnin matkaan mahtui kaikenlaista hupia, kuten Stanstedilaisen pubin nurkkapoydan valtaus. Istuttiin 7 tuntia juomassa Strongbow-tuoppeja ja sitten koneeseen. Lento sujui ihan ookoosti, vaikka jalat oli ihan kipeet ja krapulakin tuli sitten jossain vaiheessa. Lisaksi huomasin Tampereella, etta mun ainoat housut oli haaroista rikki. Ne jalassa oli erittain mielenkiintoista matkustaa.
Eilen perjantaina saavuttiin puolen yon aikaan Grocer's Inn hostelliin KL:n China Towniin. Ihan jees paikka ja huone, vahan kuuma vaan . Suunnilleen 30 astetta lamminta illallakin, joten kylma kalja maistui eilen hostellin kattoterassilla toooodella hyvalta. Istuskeltiin siella Riikan ja Janin seurueen kanssa (ovat lahdossa maanantaina 5 hengen porukalla Thaimaahan). Olut on kallista (1,3 e tolkki kaupassa), mutta ruoka halpaa (annokset alle euron). Siksi seuraavat paivat keskitytaan enemman syomiseen kuin juomiseen.
Tanaan herailtiin vasta puoli kahden maissa, kun nuokuttiin kattoterassilla puoli kuuteen asti aamulla. Kaytiin syomassa nuudelikeitot ja lahdettiin shoppaamaan. Ostin parit hippihousut rikkinaisten tilalle ja uitettiin jalkoja kalakylvyssa. Oli kylla todella mielenkiintoista. Kintut akvaarioon vaan ja kalat soivat kuolleen solukon jalkapohjista. Kutitti ihan sairaan paljon! Aiotaan menna viela uudestaankin sinne. Sitten ei ehka naurata niin paljon :)
Taalla Kuala Lumpurissa ollaan nyt tiistaihin asti, sitten lennetaan Manadoon, Indonesian Sulawesille. Haleja kaikille!
Heidi
Eilen perjantaina saavuttiin puolen yon aikaan Grocer's Inn hostelliin KL:n China Towniin. Ihan jees paikka ja huone, vahan kuuma vaan . Suunnilleen 30 astetta lamminta illallakin, joten kylma kalja maistui eilen hostellin kattoterassilla toooodella hyvalta. Istuskeltiin siella Riikan ja Janin seurueen kanssa (ovat lahdossa maanantaina 5 hengen porukalla Thaimaahan). Olut on kallista (1,3 e tolkki kaupassa), mutta ruoka halpaa (annokset alle euron). Siksi seuraavat paivat keskitytaan enemman syomiseen kuin juomiseen.
Tanaan herailtiin vasta puoli kahden maissa, kun nuokuttiin kattoterassilla puoli kuuteen asti aamulla. Kaytiin syomassa nuudelikeitot ja lahdettiin shoppaamaan. Ostin parit hippihousut rikkinaisten tilalle ja uitettiin jalkoja kalakylvyssa. Oli kylla todella mielenkiintoista. Kintut akvaarioon vaan ja kalat soivat kuolleen solukon jalkapohjista. Kutitti ihan sairaan paljon! Aiotaan menna viela uudestaankin sinne. Sitten ei ehka naurata niin paljon :)
Taalla Kuala Lumpurissa ollaan nyt tiistaihin asti, sitten lennetaan Manadoon, Indonesian Sulawesille. Haleja kaikille!
Heidi
Subscribe to:
Posts (Atom)