Petronas, China Town ja Vesipuisto, Kuala Lumpur, Malesia

Minulle (eli Heinille) entuudestaan tuttu ja turvallinen Kuala Lumpur on jalleen nayttanyt tyttokolmikolle parhaimpia puoliaan hyvan ruuan, uskomattomin shoppailumahdollisuuksin, ystavallisten ihmisten ja kuuman cityn sykkeen kautta. Ihana lampo puristaa otteessaan kaupungin halinassa valilla liiankin tiukasti, mutta valituksille ei ole sijaa, silla kuumuus kuuluu osaksi tata ihanaa Aasian fiilista. <3

Hostelli Grocer's Inn on ollut toimiva ratkaisu ja Chinatownin notkuvat ruokapoydat loytaneet tiensa suomityttojen sydamiin. Taalla kiinalaiskortteleissa on myos tuhat ja yksi ostosmahdollisuutta, valitettavasti vain kaikki tarjoilevat suurinpiirtein samoja tuotteita kojuissaan. Meidan hostellin takapihalla kaydaan myos oiseen aikaa 06.00-07.00 hamaraa bisnesta samaisista kiinalaistuotteista seka muusta epamaaraisesta salasta, ja taman tiedamme vain siksi, etta jet lag ei ole hellittanyt ja unirytmit ovat edelleen aivan sekaisin.

Malesialaisten ja kiinalaisten sapuskoiden lisaksi sushit ovat maistuneet useaan otteeseen, ne kun saa taalla pilkkahinnalla. Kolmen hengen sushiannokset virhealla teella yhteensa noin kuusi euroa. Tosin asken seottiin ja tilattiin susheja kasoittain ja hinta hieman pompsahti. Mutta silti naurettavan halpaa. Oih.

Eilen tutustuttiin kaupugin ehka suurimpiin nahtavyyksiin, eli Petronas-torneihin (niin juuri niihin joissa Sean Connery ja se ihana Catherina roikkuivat Ansa viritetty -leffassa). Aloitettiin paiva nappaamalla take away -kahvia ja -mehua seka paikallisia buns-lampimaisia kassiin ja levittamalla kankaat tornien takapihalla sijaitsevalle nurmialueelle. Paiva alkoi siis todella hyvin ihanalla piknikilla. Ajankohta oli kylla tosin jo iltapaivan puolella, mutta kuten jo mainitsin, aikaero ei ole viela oikein tasaantunut ja yot menee edelleen valvoessa ja aamut nukkuessa. Hivenen shoppailtiin tornien alakerran ostarissa ja kaytiin aquariumissa katsastamassa kaloja lasin takaa. Tosin taisimme itse olla malesialaisille turisteille suurempi nahtavyys kuin kalat, koska moni perhe ja seurue tahtoi tulla kuvatuksi kanssamme. Siina sitten poseerattiin mammojen kanssa kameralle hammentyneena.

Tanaan paatettiin jattaa kaupungin polyt taaksemme ja nappasimme bussin vesipuistoon. Liukumaet ja uima-altaat toivat helpotusta kuumuuten ja kutiseviin moskiitonpuremiin. Sisainen lapsi herasi jalleen eloon huristellessamme makia pitkin altaisiin. Jalleen paikalliset turistit halusivat ottaa kuvia kalpeiden suomineitojen kanssa. Todella friikkia keikistella kameralle kalkkilaivan kapteenina uima-asussa. Nyt sormet ristiin, etteivat lataa kuviaan naamakirjaan. Mutta takana siis todellinen relax-paiva, paivan paatteeksi meinasin viela nukahtaa kahvilan tuoliin vesisetin jalkeen. :)

Lahtiessamme kotiin vesipuiston laheisyydessa olevasta pyramidi-ostoskeskuksesta paasimme viela kokemaan ensimmaisen kunnon trooppisen sateen! Salamat iskivat ja ukkonen jyrahteli kovempaa kuin koskaan ja vetta tuli taivaan taydelta. Ilmankosteus oli sanoinkuvaamaton. Taksissa matkalla kotiin huomasimme kauhuksemme jostain rakennuksesta kohoavan savupilven, viela rakenteilla oleva pilvenpiirtaja oli saanut ilmeisesti salamasta osakseen ja roihusi iloisella liekilla. Sadekin oli jo siina vaiheessa lakannut eika pelastanut rakennusta tuholta. Huuh.

Huomenna suuntaamme Indonesiaan Sulawesin saarelle. Tarkemmin sanottuna Bunaken-saarelle sukeltamaan ja snorklaamaan. Luvassa siis levytysta riippumatossa ja pinnanalaisten ihmeiden tutkimista ainakin pari viikkoa. Saarella lienee nettiyhteys, varmuutta asiasta ei ole.

Auringonpaistetta pohjolaan lahetellen,
Heini