Elamaa Bunakenilla

Viime keskiviikon jalkeen on tapahtunut ...hmmmm. Ei mitaan ihmeellista :) Tulin keskiviikkona tosi kipeaksi, kurkkukipu paheni ja kuume nousi. Torstaina sain kuulla, etta mantereella on kylla laakari, mutta sinne ei kannata menna. Maaraavat vitamiineja ja lepoa. Viereisen sukelluskeskuksen suomalaisomistajalla oli penisilliinikuuri laakekaapissa ja aloitin sen. Kavi ilmi, etta mulla oli ilmeisesti angiina, koska antibiootti alkoi toimia, kuume laski ja kurkkukipu katosi. Pahimmassa kuumeessa luulin jo kuolevani tanne saarelle, mutta onneks kuitenkin paranin. Taalla sairastaminen ei ollu mitenkaan herkkua, Anu ja Heini oli vedessa kaikki paivat ja ma lojuin riippumatossa lukemassa tai hengasin meidan majapaikan omistajan kanssa. Lorenso on hauska mies. Samoin "papa" eli brittimies Malcom, jonka poika opettaa sukellusta taalla Bunakenilla.

Saarella kaikki paivat kuluu samalla tavalla. Aamulla pancakes, sitten veteen snorklaamaan, sen jalkeen lounas. Jos lounaan jalkeen kaipaa aktiviteetteja, voi lahtea naapuriin nettiin (jos toimii) tai kavella kylalle. Kylalla on muutama kiska, mista saa juotavaa ja sipseja, mutta muuta taalla ei juuri myyda. Ei ole pankkiautomaattiakaan. Sunnuntaina kylalla oli suuri juhla, eli pari miesta hakkasi rummuilla ja kylan vaki tanssi vuorotellen jotain perinnetansseja. Ihmiset on iloisia, mukavia ja auttavaisia. Tosin kukaan ei juuri osaa englantia.

Viikon aikana meidan bungalow-kylassa (eli 8 mokkia) on kaynyt matkaajia ruotsista, briteista, saksasta, tanskasta, espanjasta, hollannista, australiasta eli vaihtuvuus on melkoista ja taalla tapaa kaikenlaisia tyyppeja. Siina on hyvat ja huonot puolensa. Kaikki ateriat syodaan yhdessa saman poydan aaressa ja joskus pelataan korttia tai otetaan muutama olut kimpassa.

Viikko taalla on aiheuttanut sen, etta "suunnitelma" on hieman muuttunut. Anun kanssa kaivataan jo muita maisemia, eli ravintoloita, enemman ihmisia ja aktiviteetteja (+ mahdollista surffauskurssia). Taalla niita ei hirveasti ole. Heini taas haluaa nahda Togean-saaret, jossa majoitus tapahtuu Bunakenin tyyliin, mutta nakemisen arvoinen asia on biitsit. Mina ja Anu lahdemme katsomaan Balin seudun biitseja eli tiemme eroavat sunnuntaina. Meilla lahtee Lion Airin lento Manadosta Makassarin kautta Balille su klo 6.45. Balin hoodeilla siis olemme yhteensa noin 1,5 kk. Heini tulee perassa sitten kun ehtii :)

Bunakenin parasta antia on ollut ehdottomasti luonto ja myos hyvat tyypit. Snorklausmaastot on uskomattoman mahtavat, paremmat kuin Thaimassa mun mielesta. Vaikka on sadekausi, aurinko on paistanut joka paiva. Suurimmat sateet tulevat iltaisin tai oisin. Pari kertaa on satanut paivalla, kuurot ovat kuitenkin kestaneet vain vartin. Lampotila on kolmenkympin tuntumassa, iltaisinkin parjaa mekolla. Ainoa miinus mita viikon aikana on tullu mieleen, liittyy ruoan yksipuolisuuteen. Ruoka on hyvaa, mutta jokaisella aterialla paaosaa nayttelee kala (yllattaen). Kala on hyvaa, mutta sita ei todellakaan jaksa syoda viikkoa putkeen. Emantien tofuruoat ovat aivan sairaan hyvia, samoin kananmunista on tullut suurta herkkua.

Seuraavat paivat nautitaan viela meresta ja kaloista niin luonnossa kuin ruokapoydassakin ja sitten siirrymmekin Anun kanssa turistihelvettiin kirjoittelemaan tata blogia. Heini palaa langoille varmaan viela ennen lahtoaan paratiisiin. Heinin paivat ovat kuluneet sukeltaessa. On kuulemma ollut hienoa! Heini teki Advanced Open Waterin ja on nyt siis ihan tosi pro :)

Palaillaan!

Heidi (ja Anu)