Lahdimme tiistaina Air Asian kyydilla kohti Indonesiaa. Sulawesin Manadoon saavuimme alkuillasta ja otimme taksin Lonely Planetin suosittelemaan halpishotelliin. Se oli kuitenkin taynna, joten jouduimme majoittumaan viereiseen hotelliin ja maksamaan sikamaisen 270.000 rp hinnan kolmistaan. 150.000 on noin kymmenen euroa. Ihmettelimme kovasti, miten halpishotelli oli taynna, koska yhtakaan turistia ei nakynyt koko kaupungissa meidan lisaksi. Kavimme tekemassa viimeisia hankintoja ja paatimme syoda sen jalkeen. Iltayhdeksalta ainoa vaihtoehto oli kamalin katukeittio ever. Ruoat olivat olleet lasivitriinissa verhon takana ties kuinka kauan, mutta ilmeisesti mausteet estivat pilaantumisen, koska kukaan ei saanut vatsatautia. Ihme!
Seuraavana aamuna meidat noudettiin hotellilta satamaan ja hyppasimme Bunakenin veneeseen. Anua oksetti loppumatkasta aika reilusti, mutta ei kuitenkaan laatannut missaan vaiheessa laidan yli. Bunakenille saavuttuamme hyppasimme mangrovepuiden juurien valtaamaan rantaan ja lahdimme valitsemaan sopivaa mokkia. Saimme Lorenso's Cottages -nimisesta paikasta hyvan bungalowin alennuksella ja olimme tyytyvaisia. Siina oli peltikatto ja kuivat patjat :) 10 euroa per henkilo sisaltaen kaikki ruoat. Ei siis paha. Lounaalla totesimme, etta ruokakin oli todella hyvaa!
Iltapaivalla paatimme lahtea katsomaan snorklausmaastoja. Koko saaren parhaat apajat loytyvat meidan majapaikan edustalta. Ennen kuin nain ensimmaistakaan kalaa, astuin merisiilin paalle ja sain kolme mustaa piikkia jalkaani ihon alle. Olin ihan paniikissa, mutta majapaikan omistaja Lorenso totesi tyynesti, etta samoin on kaynyt monille muillekin. Ainoa keino saada tilanne haltuun, on hakata piikkien sisaanmenokohtia lasipullon pohjalla. Anteeksi mita?! Lorenso hakkasi taydella voimalla jalkapohjaani, joka muuttui ihan punaiseksi. Sen jalkeen lepailin tovin riippumatossa ja kaikki oli taas hyvin. Uskomatonta! Piikit jaivat siis jalkaani loppuelamaksi.
Luulin, etta merisiili oli taman reissun suurin ongelma. Luulin vaarin. Maanantaina KL:ssa alkanut kurkkukipu muuttui viime yona helvetilliseksi. Aamulla kurkku oli ihan turvonnut, samoi kieli. Nieleminen sattuu paljon enemman kuin merisiilin piikkien hakkaaminen. Lahin laakari on mantereella, joten nyt vaan rukoilen, etta tama alkaa menna itsestaan ohi. Olis tosiaan kiva nahda niita kalojakin piakkoin. Anu ja Heini ylistivat eilen meidan oman rannan maastoja. Tanaan kaksikko lahti paatilla merelle, Heini sukeltamaan ja Anu snorklaamaan. Ehka ongelmalapsenkin vuoro koittaa joku paiva.
Haleja aurinkoisesta ja kuumasta Indonesiasta!
Heidi
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Voi rakas Heidi-heidinen... Toivottavasti on vain joku ärhäkkä flunssa, eikä sen vakavampaa!
ReplyDeleteParanemisia!!!
Täällä ei mitään ihmeellistä... Free-juttuja naputtelen ja ylihuomenna Lukko-risteily :D