29 viikkoa reissua takana, seuraavaksi suuntana koti!

Matka Tiomanilta Perhentianille ei sujunutkaan niin hyvin kuin luultiin. Tein edellisen postauksen kiireessa ja suuntasin pankkiautomaatille, koska luulimme bussin lahtevan klo 21. Kortti jai jumiin koneeseen ja luultiin jo, etta joudutaan viettamaan Mersingissa muutama lisapaiva kortin takia. Kone kuitenkin sylkaisi visani ulos kuin ihmeen kaupalla ja ehdittiin yhdeksaksi bussiasemalle. Muut Perhentianille suunnanneet turret olivat valinneet Mersing-Kuala Terengganu-Kuala Besut-Perhentian-reitin, mutta me paatettiin menna bussilla suoraan Kuala Besutiin. Reilun tunnin odottelun jalkeen meille ilmoitettiin, ettei bussia tule. Se oli hajonnut jo ennen kuin ehdittiin hypata kyytiin. Transnasional-yhtiota ei kannata missaan nimessa kayttaa, mikali Malesiassa aikoo matkustaa bussilla. Meilla hajosi bussi kaksi kertaa jo matkalla Kuoliksesta Tiomanille. Paadyimme sitten samalle reitille kuin muut turistit ja saavuimme perille Perhentianille noin 14 tunnin matkan jalkeen.

Tuomas oli jostain lukenut, etta Perhentianilla majapaikat menevat kasista hetkessa. Vaikka tiesimme taman, paadyimme silti ekaksi yoksi paskaan majapaikkaan. Hintataso oli yllattavan korkea ja luulimme, etta meilla on varaa ac-mokkiin. Seuraavana paivana paastiin kuitenkin muuttamaan hienoon merinakoalamokkiin, joka oli suht uusi. Hyvasta majapaikasta huolimatta fiilikset oli vahan maassa, koska Jaakko sairastui melkein 39 asteen kuumeeseen. Eka viikko menikin siina, etta mina ja Tuomas makoiltiin pari tuntia paivassa rannalla ja roudattiin ruokaa ja juomaa Jaakolle mokkiin. Onneksi meilla oli reilusti aikaa olla Perhentianilla. Ekan viikon jalkeen paastiin viettamaan kunnon rantapaivia koko porukalla. Parina iltana istuttiin rantabaareissa ja yhtena yona paadyttiin Tuomaksen kanssa paikallisille jatkoillekin.

Perhentianilla ei ollut apinoita eika jattivaraaneja, mutta veden pinnan alapuolella nakymat olivat upeat. Kaytiin Tuomaksen kanssa kahdestaan snorklausretkella, kun Jaakko sairastui tokalla viikolla uudestaan kuumeeseen. Retkella nahtiin hyvan kokoisia haita, kilppareita ja taas monia nemoperheita. Ma innostuin kuvailemaan makeita simpukoita ja loysin vihdoin sinisen mini-joulukuusenkin (joillekin taa ehka sanoo jotain). Oli siis kaikenkaikkiaan hienot vedet. Rannassa hiekka oli valkoista ja monet firmat tarjosivat aurinkovarjoja vuokralle. Long beach -ranta oli hieman kehittyneempi kuin Salang Tiomanilla, mutta erona oli se, etta suurin osa porukasta oli nuoria Perhentianilla. Viihdyttiin siella oikein hyvin ja kaksikaan viikkoa ei tuntunut riittavan, kun tiesi kotimatkan olevan ovella.

Eilen lahdettiin paratiisista koti Kuolista ja tallakaan kertaa ei valtytty ongelmilta. Kuultiin Kuala Besutissa, etta juna oli makuupaikkojen osalta loppuunmyyty. Loydettiin Besutista yksi bussi Kuolikseen, jossa oli 7 paikkaa jaljella, mutta ajateltiin lahtea silti tunnin taksimatkan paahan juna-asemalle kyselemaan junalippuja. Asemalla kuultiin, etta myos istumapaikat oli loppuunmyyty, eli junamatka jai tekematta. Siella Tanah Merah -nimisessa tuppukylassa loydettiin onneksi avuliaita ihmisia, jotka veivat meidat bussiasemalle ja saatiin liput yobussiin. Se olikin ensimmainen onnistunut bussimatka, silla menopeli pysyi ehjana ja oltiin ajallaan perilla, aamuviidelta.

Nyt ollaan Kuoliksessa ja odotellaan, etta vanhan tutun Grocer's Innin huone vapautuu meidan aamutorkkuja varten. Sitten on luvassa viimeinen lomapaiva Malesiassa ja huomenna suunnataan kohti Lontoota. Kotona olisi tarkoitus olla torstaina klo 2010, mikali Blue1 on aikataulussa. Kettu kuittaa, kiitos ja nakemiin :)

Matkalla Tiomanilta Perhentianille

Koska viimeinen postaus on Vang Viengista, kerron hitusen menneita tapahtumia ennen viimeisimpia kuulumisia. Vang Viengin jalkeen suuntasimme Jaakon kanssa Luang Prabangiin. Siella ei ollut meille oikein muuta nahtavaa kuin iltamarketti seka lahistolla sijaitseva vesiputous. Retkifirmat myivat erilaisia trekkeja, mutta meilla ei ollut kiinnostusta eika varaa osallistua moisiin. Silti Laosin viimeinen etappi oli oikein miellyttava paikka ja ilmakin oli korkeuksissa mukavan viilea. Kaupungin paras anti oli koko reissun paras tuliaisvalikoima. Paikalliset naiset tekevat uskomattoman hienoja kasityojuttuja, joita on nyt kassi pullollaan. Ja itse kassikin on siis sielta :) Koska bussimatka Luang Prabangiin oli mutkainen serpenttiinirykaisy, Jaakko paatti ostaa meille lennot takaisin Bangkokiin. Olimme siis Laosissa yhteensa vain kymmenen paivaa. Sen jalkeen loikoilimme Rambuttri Villagen poolilla Bangkokissa viikon ennen kuin hyppasimme Tuomaksen kanssa Kuoliksen-koneeseen.

Kuoliksessa Tuomas nuokkui ensimmaisen paivan kaikissa mahdollisissa paikoissa: Petronas-tornien juurella ja Sushi Kingissa. Hiljalleen jet lagit hellittivat ja lauantaina lahdimme Tiomanille, joka sijaitsee Malesian niemimaan itapuolella. Saarella netti oli uskomattoman kallis, siksi siis taalla on ollut niin hiljaista. Tioman oli tosi makee mesta. Hiekka oli valkoista Salang-nimisella rannalla ja vedessa riitti nahtavaa. Snorklausretkella Coral islandilla nahtiin monta nemoperhetta ja pojat naki baby sharkin ja kilppareita. Vesi oli Salangilla ihanan kirkasta ja rannassa oli hyva hiekkapohja. Meilla kavi mokin suhteen hyva tuuri, kun saatiin jaakaapillinen, ilmastoitu mokki sopuhintaan kolmelle. Pihassa monki kaksimetrisia varaaneja ja apinat kavivat joka aamu tsekkaamassa kaikki roskikset. Parhaimmillaan loydettiin pihalta kuuden apinan joukko yhden varaanin kera. Ja nahtiin yhden eturepussa myos ihan pieni vauva-apina. Ja koko saari oli taynna ihan pikkuisia kammenen kokoisia kissanpentuja. Mutta se elaimistosta.

Paivat kuluivat normaaliin tapaan rannalla ja muutamana iltana otettiin vahan virvokkeita. Ekana iltana mulla oli vaikeuksia pysya hereilla futiksen finaalimatsin aikana, joka siis alkoi paikallista aikaa 2.30. Nukuin ihan sikeasti muiden katsojien keskella :) Mutta mitaan myohaisia iltamenoja ei saarelta muuten loytynyt. Rannan ainoa baari meni iltaisin puolenyon aikaan kiinni, mika sopi meille ihan hyvin. Tuli siis reilun viikon aikana rentouduttua Tiomanilla ihan kunnolla. Nyt ollaan Mersingissa ja suunnataan tasta bussiasemalle. Suuntana siis Perhentian Kecil, jota on kehuttu viela Tiomaniakin kauniimmaksi paratiisisaareksi. Vaan 12 tunnin matka ja sitten se nahdaan!

Heidi

Hulvatonta menoa Laosissa

Matka jatkui viime sunnuntaina Bangkokista kohti Laosin paakaupunkia Vientianea. Matkattiin yojunassa 13 tuntia rajalle, jonka jalkeen piti ottaa viela bussi ja tuktuk ennen kuin saavuimme perille. Junasta sen verran, etta alkushokin jalkeen matkustusmuoto oli ihan okei. Ravintolavaunu karaokeineen sulki ovensa 22.30, jonka jalkeen meidan piti kompia bunkkerimaisiin ylapeteihimme. Ei kylla meinannut tulla uni, kun muutama kymmenta thaikkua kuorsasi samassa tilassa. Pari tuntia sain nukuttua ennen kuin ne aamuvirkut alkoivat puuhastelemaan askareitaan kuuden maissa.

Vientianessa otettiin melkein ensimmainen majapaikka, mika vain osui kohdalle. Hinta oli aika kallis, mutta ei jaksettu kierrella reput selassa vasyneina. Ajateltiin, etta otetaan sitten seuraavaksi yoksi toinen majapaikka. Lyhyen etsinnan jalkeen loydettiin kiva mesta ja sovittiin siella, etta he pitavat huonetta meille varattuna seuraavaan paivaan asti. Yolla huomattiin, etta kalliin paikan sanky oli pullollaan vertaimevia bed bugeja, jotka ehtivat purra mua muutamaan otteeseen. Tapettiin niita pedista noin 25, jonka jalkeen marssittiin respaan herattamaan tyontekijapoika. Meille naytettiin hotellista kolme muuta huonetta, ja kaikissa sangyissa majaili otokoita. Paatettiin lahtea hotellista, vaikka kello oli 02 yolla ja ulkona satoi kaatamalla vetta. No, tietenkaan siella toisessa hotellissa ei ollutkaan meille enaa huonetta, joten mentiin viereiseen, viela kalliimpaan hotelliin. Vihdoin seuraavana paivana loydettiin koko reissun paras huone edulliseen hintaan ja oltiin tosi tyytyvaisia. Viihdyttiin Vientianessa muutama paiva, kaytiin katselemassa nahtavyyksia ja syotiin hyvaa patonkia ja herkkujogurtteja.

Toissapaivana lahdettiin bussilla Vang Viengiin. Taalla ei ole oikein muuta nahtavaa kuin hienot maisemat. Kyla on taynna ravintoloita, joissa ihmiset makoilevat katselemassa Frendeja. Paikan must see -juttu on tubing, jota uskallauduttiin kokeilemaan eilen juhannuksen kunniaksi. Homma toimii niin, etta tuktuk heittaa porukan 4 km paahan kylasta joen varteen. Siella istutaan ensin aloitusbaarissa, jonka jalkeen hypataan traktorin sisakumin kyytiin virran vietavaksi. Matkalla pysahdytaan joenrantaravintoloihin. Tyontekijat heittavat jokeen koyden, josta pitaa saada kiinni, etta paasee rantaan. Pysahdyttiin muutamaan paikkaan paistattelemaan paivaa ja juomaan virvokkeita.

Nahtiin, kun ihmiset menettivat kamansa jokeen, liukuivat pysakin ohi, kun eivat saaneet kiinni koydesta ja jotkut kaatuivat kanootillakin ihan baarin edessa. Ei siis ihme, etta tubeilussa hukkuu aina valilla kannisia turisteja. Me selvittiin reissusta ehjin nahoin, vaikka Jaakko kokeilikin sellaista hullua keinusysteemia. Siina laskettiin korkealta tasanteelta vaijerin avulla jokeen. Siella olis ollut kaikkia liukumakijuttujakin, mutta olin liian pelokas kokeilemaan :) Viimeisen etapin kohdalla paadyin kuitenkin tahtomattani upoksiin, kun istuin renkulan ohi vahingossa. Joki vei mun ihanat aurinkolasit ja nyt joudun siristelemaan silmiani. Laskettiin loppumatka britti- ja irlantilaispariskunnan kanssa, joiden seurassa vietettiin Vang Viengin vika ilta. Nyt matka jatkuu pohjoiseen Luang Prabangiin kuuden tunnin bussimatkan merkeissa.

Hyvaa juhannusta kaikille!

Heidi

Pandoja ja maailman suurin kasino

Pari viikkoa vierahti Honkkarissa suht nopeasti. Pidettiin turreilusta muutamia vapaapaivia eli maattiin vaan hotellihuoneessa ja katsottiin telkkaria, mutta muuten oltiin koko ajan liikenteessa. Viimeisen viikon aikana kaytiin Macaussa maailman suurimmalla kasinolla. Siella oli kylla huisia. Kesti noin 1,5 tuntia kiertaa koko paikka lapi. Pelattiin parit pokerit pelikoneella ja sit istahdin yhdeksi kierrokseksi Black Jack -poytaan. Siina oli yli 10 euron aloituspanos, etta en sitten viitsinyt kokeilla onnea toisella kympilla, kun ensimmaisen havisin. Paivabudjettihan on sen 20 euroa, etta oli sen kympinkin menetys aika surullista :D Maistettiin myos macaulaisia egg custard -torttuja, jotka oli todella hyvia! Sit lahdettiinkin takas Honkkariin. Neljan tunnin visiitti Macauun oli meille ihan tarpeeksi.

Viimeisen viikon aikana nahtiin myos jattilaispandoja Ocean park -teemapuistossa. Siella oli vuoristoratoja ja kaikenlaisia huvipuistolaitteita, mutta hienoimmat jutut olivat ehdottomasti akvaario ja pandat. Akvaariossa oli ihan hemmetin iso allas, jossa oli rauskuja ja haita ja iso kilppari. Ja sukeltaja kavi syottamassa niita siella pohjalla. Altaan keskella oli pieni saari palmuineen :D Allas oli niin syva, etta sita paasi katsomaan myos alemmasta kerroksesta jostain muutaman metrin syvyydesta. Oli hienoa! Ja sitten tietysti pandat. Niita oli kaksi ja heti kun jompi kumpi liikahti, kameran suljin lauloi. Toinen niista istahti syomaan bambua ihan meidan eteen!

Honkkaria voi kylla suositella kaikille, varsinkin jos aikoo lentaa Honkkarin kautta jonnekin, kannattaa pysahtya muutamaksi paivaksi. Vaikka jelly-juomien takia. Rakastuin aloe vera -jellyjuomaan, jossa oli mangosmothieta ja kookosmaitoa. Hyytelojuomat ovat todella aasialainen juttu ja en tunne ketaan muuta, joka niista valittaisi. Mutta Honkkarin lentokentalla loysin lajitoverin, eras meksikolainen tytto kertoi innoissaan, miten oli juonut jellyjuomia joka paiva :D

Nyt ollaan siis taas Bangkokissa ja otetaan muutama paiva aurinkoa Rambuttri Villagen poolilla. Taalla on about 35 astetta lamminta ja aurinko paistaa ihan taysia. Jaakon mielesta taa on kivempi lomasaa, mutta ma kylla nautin siita Honkkarin puolipilvisesta ja +26 asteisesta ilmasta. Bangkokissa pysytaan muutama paiva ja sit suunnataan varmaan Laosiin. Sielta sitten lisaa kuulumisia!

Heidi

p.s. Tassa linkki, josta paasee katsomaan meidan Honkkari-osuuden kuvasatoa: http://www.facebook.com/album.php?aid=177635&id=774223960&l=37bf94bb30

Lomailu kay tyosta Honkkarissa

Saavuttiin Hongkongiin viime keskiviikkona ja siita lahtien lomailu on kaynyt tyosta. Taalla on niin paljon nahtavaa, etta joka paivalle on riittanyt tekemista aamusta iltaan. Viikon aikana ollaan kayty Disneylandissa, markkinoilla, Honkkarin korkeimmalla huipulla, elaintarhassa, maauimalassa ja kuvausretkella sataman liepeilla. Eilen jalat oli ihan kipeat, joten pidettiin "vapaapaiva". Tanaan olis tarkotus kiertaa pari museota, koska keskiviikkoisin niihin on ilmainen sisaanpaasy. Ennen ensi viikon torstain lentoa aiotaan kayda viela Macaussa ja ehka kiinan puolellakin. Eli kaikenlaista nahtavaa olisi edelleen.

Honkkarista on tullut mun suosikkikaupunki. Idan ja lannen sekoitus ja kaupungin vihreys pilvenpiirtajineen on hurmannut mut taysin. Taalla on tosi siistia, eika haise pahalle, kuten esim. Bangkokissa ja Kuoliksessa. Ihmiset istuskelee puistoissa piknikilla ja kaikki on ihanasti jarjestyksessa. Mutta ei kuitenkaan niin tiukasti kuin Singaporessa. Honkkarista saa myos ihan mita vaan ruokaa. Ollaan syoty egyptilaista, fondueta, ikean lihapullia, sushia ja vaikka mita. Paikalliset eli kiinalaiset ruoatkin on olleet yllattavan hyvia. Puikoilla syomisen taito on kuitenkin ehdoton, silla nuudeleita on vaikea metsastaa keitosta lusikalla ja haarukkaa ei saa.

Lampotilaero Bangkokiin verrattuna on huomattava. Kun Bangkokissa oli koko ajan noin 35 astetta, taalla on mukavat 25 astetta. Ollaan oltu melkein koko ajan pitkahihasissa kaupungilla ja jouduin ostamaan uuden neuletakin, kun yhdella hupparilla ei oikein parjaa kahta viikkoa. Maauimalassakin tuli vahan kylma, kun uima-altaan vesi oli niin viileaa. Koh Taolla totuttiin 36-asteiseen meriveteen :D Mutta viileyden ansiosta ilma on myos raikkaampaa ja sita on kivempi hengitella. Tulee melkein Suomen kesa mieleen. Ens viikon torstaina lahdetaan taas kunnon tropiikkiin, kun lennetaan takas Bangkokiin. Viela ei ole jatkokuviot selvinneet, mutta laitan taas postausta, kun jatkosuunnitelmat selviaa. Ja enaa 4 viikkoa, niin Tuomas tulee ja suunnataan porukalla Malesiaan! Jee!

Huomenna Hongkongiin!

Vaikka monet vihaavat Bangkokia, mina kylla tykkaan kovasti tasta kaupungista. En osaa selittaa syyta. Ehka naiselle Bangkok on miellyttavampi kokemus, koska miesten kimpussa porraavat kaikki "Suit"-kaupustelijat. Mutta olen toki saanut osani kaupustelijoista. Minullekin tarjotaan aika ajoin ping pong -show'ta, mutta toistaiseksi en ole kyseista esitysta nahnyt. Eras kenttatutkimusta tehnyt herra kertoi, etta esitys oli todella laimea, joten ei vissiin olla missattu mitaan :)

Eilen vietettiin kaupunkipaivaa ja kaytiin ostamassa mulle synttari-connarit. Mun varpaat oli olleet vapaana tammikuusta lahtien, jolloin heivasin lenkkarit Bunakenilla. Eli oli vahan outoa vetaa sukka jalkaan ja sulloa kaikki varpaat vieretysten tossuun. Mutta eikohan sen kengilla kavelemisen taas hiljalleen opi. Yksi mielenkiintoinen kokemus oli paikallinen elokuvaelamys. Olin Kuala Lumpurissa leffassa, ja siella kaikki toimi kuten Suomessakin. Bangkokissa piti nousta mainosten jalkeen seisomaan ja katsoa kuninkaan kunnioitusvideo ennen leffan alkua. Suomalaiset olivat hieman hamillaan.

Huomenna on aika jattaa Bangkok taas taakse ja suunnata itaan. Lennetaan Jaakon kanssa pariksi viikoksi Hongkongiin ja tarkoitus olisi kayda myos Macaussa ja Kiinan puolella. Must see -kohteita ovat Disneyland ja uskokaa tai alkaa: H&M. Taytyy vaan toivoa, etta koot on normaalit, koska vissiin ainakin Suomessa on isoille ihmisille kustomoidut koot. Jos siella on jotkut mini-ihmiskoot, en kylla kesta! Tarvetta olis saada ainakin uusia alusvaatteita ja ehka myos synttarimekko.

Hongkongin raporttia tulee sit jossain vaiheessa, kun ollaan a. Loydetty majapakka b. Loydetty netti. Palaillaan!

Back in Bangkok

Taolla vierahtikin sitten melkein kuukausi. Bangkokiin oli tarkoitus lahtea jo viikko sitten, mutta miekkaritilanteen takia jaatiinkin saarelle ja se kylla kannatti. Hengailtiin viimeinen viikko sekalaisessa Suomi-seurueessa, otettiin vahan juomia ja kaytiin ajamassa yksi buffet-ravintola konkurssin partaalle. Oli ihan sairaan hauskaa! Jaakko paasi tekemaan viela muutaman sukelluksenkin ja ma snorklailin pienessa triggereiden pelossa. Oli vissiin muutamia turreja purrut triggeri esim. naamasta ja oli tullut sairaalareissu. Mut eipa onneks kaynyt sitten itselle niin huonosti.

Eilen sitten lahdettiin kuuden suomalaisen voimin Taolta Bangkokiin ja 11 tunnin matka sujui kaikkia odotuksia vastoin erittain jouhevasti. Yksi laiva, yhden tunnin odotus ja yksi bussi suoraan Khao San Roadille asti. Eli ei siis mitaan saatoja, kuten yleensa. Vaikka Bangkokissa on edelleen yollinen ulkonaliikkumiskielto voimassa, mitaan kaupunkisodan jalkimaininkeja ei ole nahtavissa. Kaikki on kuten ennenkin, paitsi etta turisteja on todella paljon vahemman kuin viime kuussa. Liikekeskuksen alueella ei olla viela pyorahdetty, mutta joku paiva olis tarkotus lahtea kaymaan siellakin. Pitkasta aikaa leffaan, jeeee!

Saatiin Koh Taolla kuningasidea jatkosuunnitelman suhteen. Lahdetaan ens viikolla Hongkongiin. Alunperin oli tarkoitus lahtea Pohjois-Thaimaa-Laos-Kambodza-kierrokselle, mutta jotenkin ei tehnyt mieli lahtea pusikkoon. Kuultiin yhdelta suomalaiselta, etta Hongkong on siisti mesta ja loydettiin tosi halvat lennot. Paatettiin lahtea sinne. Paikasta ei ole viela muuta tietoa kuin etta Disneylandiin on pakko paasta. Mutta ostettiin just tulitera Lonelyplanetti, jota lahdetaan nyt lueskelemaan uima-altaalle. Aurinkokin nayttaa vahan pilkahtelevan ja ulkona on reilut 30 astetta lamminta :)

Jo kolmatta viikkoa Koh Taolla

Full moon partyt Koh Phanganilla sujuivat hyvin ja kaikki olivat hengissa viela auringon noustessa. Pari paivaa bileiden jalkeen annettiin Manulle isot halit ja sanottiin heipat. Manu paasi siis vihdoin kotiin ja me suunnattiin Jaakon kanssa Koh Taolle. Taalla oli kaikki halvat majat taynna, joten mentiin ensin saaren etelaosaan. Siella oltiinkin sitten kokonainen viikko, koska mulla nousi taas kuume ja tuli kova flunssa. Oli kyl ihan luksusta makoilla pedissa, kun palvelu pelas niin hyvin. Ei siina, etta Anu olis ollu mitenkaan huono hoivaaja :)

No sit kun olin vahan paremmassa kunnossa, lahdettiin Koh Taon suurimmalle biitsille eli Saireelle. Loydettiin halpa maja rannan etelaosasta, mika oli siina mielessa tosi jees, koska suomalainen sukelluskoulu oli ihan siina vieressa. Jaakko aloittikin sitten heti OWD-kurssin yksityisopetuksessa ja ma makasin riippumatossa viela muutaman paivan. Kavin snorklaamassakin Japanese gardenissa, joka osoittautui pettymykseksi. Taalla ei oo mitkaan kovin kummoset snorklausmaastot, mutta olin iloinen, kun bongasin elamani ensimmaisen rauskun! Ei tosin ollut manta ray, mutta kelpasi vallan mainiosti. Jaakko on nahnyt sukelluksilla ainakin kilpparin ja nemoperheen, mutta valashaita ei ole viela kuulemma tullut vastaan. Iso kala on kuitenkin ollut liikkeella taalla suunnalla, meidan naapurit olivat tehneet havainnon alkuviikosta! Mutta ne sukelsikin kahden viikon aikana 19 kertaa, etta semmosta.

Jaakko on menossa taas huomenna sukeltamaan eraan Juhan kanssa ja ma aion vihdoin uskaltautua joogaan! Sairastuin vatsatautiin heti flunssan jalkeen, etta tanaan on eka paiva ei-kipeena talla saarella. Ja pojat lahtee sukeltamaan vasta kahdeltatoista, etta saatan hypata veneeseen mukaan. Meilla on kylla nyt aika luksusmajoitus, koska vatsatautiepisodin takia vaihdettiin mestaa ilmastoituun huoneeseen. Kavi ilmi, etta samassa uima-altaalla varustetussa resortissa on myos halpoja mokkeja. Muutettiin sitten sellaseen, kun toivuin. Eli aurinkoa on ihan mukava ottaa siina altaan reunalla, kun vesi on viileampaa kuin rannassa. Meressa asteita oli joku paiva +36!

Taolla sataa kuulemma vuosittain toukokuussa 2 viikkoa. Eilen tuli iltapaivalla oikein reilusti vetta, samoin yolla. Minimonsuuni on varmaan alkamassa, mika nakyy myos ihmisten maarassa. Ketaan ei juuri nay missaan. Koh Tao divers joutui jarjestamaan Jaakolle oman OWD-kurssin, kun ei ollut muita oppilaita. Nyt eras Heikki paasee varmaan myos yksin kurssille, koska muita halukkaita ei ole. Sukelluksetkin maksaa 2500 b per nelja sukellusta. Eli tosi halpaa. Ainoa ongelma on, etta kun Juha lahtee keskiviikkona Bangkokiin, Jaakolla ei oo enaa sukelluskaveria ja yksin ei sukelluksille paase. Mut voipi olla etta mekin suunnataan keskiviikkona Bangkokiin, jos siella ei oo mikaan ulkonaliikkumiskielto voimassa. Sit lahdetaan sielta jatkamaan pohjoisen suuntaan. Ja joo, ollaan varovaisia eika menna Bangkokiin, jos tilanne nayttaa pahalta :) Haleja!

Heidi

Today: Full moon party!!!

Saavuttiin viime viikon torstaina Ko Phanganille ja jos jollekin on viela jaanyt epaselvaksi, paikka on paratiisi :) Hat Rin -ranta on taydellinen ja mesta on just sopivan kokoinen. Rannalla voi bilettaa mika paiva tahansa jos haluaa, mutta taalla saa myos nukuttua (toisin kuin esim. Kutalla). Oltiin Anun kanssa ensin pari yota pohjoisessa Hat Salad -nimisella rannalla, mutta sitten paatettiin siirtya etelaan. Ihan hyva etta siirryttiin ajoissa, koska ihmismaara on kasvanut taalla paiva paivalta. Kaikki tulee tanne full moonien takia ja siksi majapaikat tuplaavat hintansa bileiden ajaksi. Meilla on onneksi tosi hyva ja halpa huone, etta kavi tuuri sen suhteen. Meilla on ilmastointi!!! Se on taalla helteessa aika olennainen osa hyvia younia, mutta todennakoisesti ei oo jatkossa siihen enaa varaa. Mun rahatilanteen takia siirrytaan varmaan loppuviikosta Jaakon kanssa Ko Taolle, koska siella on ilmeisesti vahan edullisempaa ja paikka on kuulemma toooosi jees.

Jaakko tuli vihdoin sunnuntaina Thaikkuihin ja kavin hakemassa sen Samuilta. Oltiin yota pohjoisessa, koska mun laiva tuli sinne ja lentokentta oli siina lahella. Kaytiin seuraavana aamuna vilkasemassa sita isointa ja hienointa biitsia ja taytyy sanoa, etta ensivaikutelma oli aika huono. Mulle riitti yks yo Samuilla. Jotenkin tykkaan enemman pienemmista mestoista. Tultiin Jaakon kanssa sit maanantaiaamuna takas Phanganille ja illalla kaytiin vilkasemassa vahan yoelamaa rannalla. Tulishow't, hyva musa ja tietty amparit takas kylla loistavat bileet. Eilinen menikin sitten ilmastointihuoneessa makoillessa. Kaytiin illalla katsomassa Hangover-leffa ja mentiin aikasin nukkumaan. Tanaan oli tarkotus ottaa koko paiva aurinkoa, mutta ulkona sataa! :( Toivottavasti iltaan mennessa selkenee, koska olis ihan kiva nahda se taysikuu. Tanaan siis FULL MOON PARTY!!!

Heidi

Kohti Ko Phangania

Tuhkapilven takia Anu jaikin sitten Thaimaahan vahan pidemmaksi aikaa. Lennon piti lahtea eilen, mutta eipa sitten lahtenytkaan. Uusi lentopaiva on 11.5. koska aiemmat lennot oli taynna. Toivotaan, etta ilmatila selkenee. Jaakkokin sai uuden lennon kohti Bangkokia lauantaiksi. Saa nahda, etta lentaako Finski viela sillonkaan. Anun kanssa ollaan edelleen Bangkokissa, mutta illalla hypataan Ko Phangania kohti lahtevaan bussiin. Tiedossa siis 11 tunnin bussimatka ja sen jalkeen viela muutama tunti botskissa. Jaakko tulee sit sinne, kunhan paasee Bangkokiin.

Oltiin toissapaivana vahan ulkona, kun luultiin, etta se oli Anun vika paiva. Istuskeltiin oluella saksalaispariskunnan kanssa, jotka olivat reissanneet kuusi viikkoa Thaimaassa ja lahimaastossa. Kaksikko suositteli meille hyvia mestoja Phanganilta ja kertoivat vinkkeja, miten full moon partyissa kannattaa kemutella. Saa nahda, etta osallistutaanko kyseiseen juhlaan... Sen verran tullut tassa juhlittua, etta vois olla ihan fiksua jattaa valiin, kun rahaakaan ei kauheesti oo ylimaarasta. Alkureissun tuhlailut kostautuu nyt, koska mun paivabudjetti on talla hetkella enaa 22 euroa. Ja Suomessa ei sit oo pennin hyrraa, mut se on sit sen ajan murhe...

Bangkokissa parjaa kuitenkin tosi halvalla, jos vaan haluaa. Viime yon majotus taisi olla jotain 4 euroa ja ruokaa saa alle eurolla ihan kevyesti. Ikava kylla kaikki kivat ostokset vahan houkuttaa. Oltiin sunnuntaina viikonloppumarketilla, joka lienee Aasian suurin ulkoilmatori. Siella myytiin kaikkea koiranpennuista tyynyliinoihin. Anu osteli vahan tuliaisia ja makin sorruin ostamaan kaksi uutta toppia, kun noita paitoja kuluu taalla aika nopeeseen tahtiin. Syotiin siella torilla myos paikallisia snackseja eli heinasirkkoja. Maistui vahan sipsin ja kuivatun kalan sekotukselle, yok. Mutta muuten ruoka on Thaimaassa ihan taivaallista. Erityisesti mango ja sticky rice on toooosi hyvaa. Ja tietysti pad thai ja curryt. Kelitkin on suosineet, vaikka sadekausi ilmeisesti alkaa lahikuukausina. Toivotaan, etta Phanganilla paistaa aurinko.

Heidi

Vihdoin Thaimaassa

Kolme viikkoa Filippiineilla on nyt takana ja saavuttiin Anun kanssa toissapaivana Bangkokiin. Taalla on tosi rauhallista, varsinkin kun turisteja on kuulemma normaalia vahemman. Pelkaavat ilmeisesti tulla tanne mielenosoitusten takia. Mitaan epamaaraista ei ole kylla nakynyt. Eli ei hataa. Perjantai-iltana syotiin heti ekat curryt ja se oli kylla taivaallista Filippiinien paskasafkojen jalkeen. Majoituttiin Anun vikojen paivien kunniaksi luksusresorttiin, joka maksaa perati 9 euroa per naama. Mutta se on sen arvoista. Eilen lahdettiin kauppakeskuksiin etsimaan Anulle tuliaisia. Hypattiin venebussiin ja tuumailtiin, etta milla pysakilla jaadaan pois, ettei jouduta keskelle mielenosoitusporukoita. No mehan jaatiin sitten just silla pysakilla, missa ne mielenosoitusjengit oli. Paikallinen kundi kuitenkin neuvoi meille kiertotien ostoskeskuksille, joten ei tarvinnut kayda katsomassa, millanen meininki punapaidoilla oli meneillaan. Osa kauppakeskuksista oli mielenosoitusten takia kiinni, mutta loydettiin me kuitenkin Anulle vahan tuliaisia.

Bangkok on ihan mahtava paikka. Hyvaa ruokaa ja kiva meininki. Eilen satuttiin yhteen vegeravintolaan just buffet party -iltana ja sehan oli tosi jees. Sit nahtiin khao sanilla nuorten poikien breikkaus show, joka oli vertaansa vailla. Juotiin yhdet oluet ja lahdettiin nukkumaan, vaikka oli lauantai-ilta! Ehka tassa viela ennen Anun lahtoa otetaan yhdet drinksut, mutta juhlat on nyt juhlittu. Kun Anu lahtee, ma suuntaan Jaakon kanssa johonkin ranta+joogamestaan. Jos Anu siis paasee lahtemaan...

Haleja!

Heidi

Fiestaa ja diskoilua Filippiineilla

Kymmenessa paivassa Filippiineista on opittu yksi varma asia. Jos jotain sovitaan, asiat ei koskaan menen niin kuin on sovittu. Pitkaperjantain ristiinnaulitsemiset ja parantajat jaivat nakematta, koska tour guide ei loytanyt oikeille mestoille oikeeseen aikaan. Lahdimme sitten lauantaiaamuna viereiselle Apo-saarelle, jonne paasimme yhden sukellusfirman kyydilla. Koska saarella juhlittiin vuotuista fiestaa juuri sillon, kaikki majapaikat olivat ihan tukossa. Saarella kavi ilmi, etta sukelluskundien varaamaan majoitukseen ei paassytkaan, koska majaa pitava perhe oli mantereella. Onneksi meille loytyi varmaan saaren viimeinen vapaa huone, joka oli erittain pieni, mutta ihan kelpo silti siina tilanteessa.

Fiestan juhliminen alkoi varhain sunnuntaiaamuna, kun saarelaiset alkoivat teurastamaan sikoja. Luulin etta takapihalla on lohikaarme, sellanen meteli lahti niista elaimista. Kaikkiaan sikoja tapettiin 150 ja joka paikassa haisi possun sisalmys ja grillikylki aamusta iltaan. Fiesta huipentui saaren kauneimman naisen kruunaamiseen ja hulvattomaan diskoon, joka kesti aamukolmeen. Diskossa juotiin tietysti halpaa rommia ja tutustuttiin paikallisiin. Lankkareita oli kourallinen, joten turistikolmikko vaaleine kutreineen kiinnosti kaikkia osanottajia. Seuraavana aamuna jokainen vastaantulija huutelikin, etta helou Heidi, where is Anu. Paatettiin sitten Anun kanssa, etta bileet Apolla oli ohi ja oli aika suunnata takaisin Siquijorille. Kuski oli kuitenkin paattanyt lahtea sovittua aiemmin ja jattaa meidat Apolle. Saatiin kuitenkin fiksattua toinen kyyti. Meidat heitettiin kanooteilla sukeltajien paivaretkiveneeseen. Olivat vahan ihmeissaan, kun kaksi tyttoa kiipesi kyytiin reput selassa.

Siquijorilla majoituimme ihanaan paratiisihotelliin. Vitivalkoinen ranta, ei ristin sielua missaan ja kaiken lisaksi viela uima-allas! Kylla tyttoja hemmotellaan! Kaytiin eilen manikyyrissa ja pedikyyrissa, kun reissussa on taas kynsilakat karisseet. Ajateltiin aluksi lahtea tana aamuna kohti pohjoista, mutta paatimmekin jaada. Ja piipahdin sitten paikallisessa koriskenttadiskossakin muutamalla rommikolalla, kun Anu suuntasi unille paansaryn vuoksi. Lahto siirtyi siis huomiselle, luvassa on heratys klo 5 ja lautta Dumagueteen. Sitten bussilla kuutisen tuntia korottelya ja tunnin lauttamatka Iloiloon. Sielta lahdemme heti perjantaiaamuna kohti Boracayta, Filippiinien pahinta turistirysaa. Saa nahda, etta millasia bileita siella sit on. Ja niin, ei varmaan liene yllatys, etta Heini jai taas jumiin sukellusvesiin, talla kertaa Apolle. Kuulemisiin!

Heidi

Ihanat Filippiinit!

Ilmeisesti taa kirjotusvali vaan harvenee, mita pidemmalle reissu etenee. Ubudin jalkeen on tapahtunut vaikka ja mita. Pieni tiivistelma on ehka ihan paikallaan. Balilla koimme erittain mieleenpainuvan Nyepin, kun meidat suljettiin hotelliin 24 tunniksi. Alku meni kivasti poolilla rose-viinia juoden, mutta illalla kaikki valot piti sammuttaa. Koska jotkut eivat sammuttaneet valoja, sahkot katkaistiin ja tuuletin ei toiminut. Mukavaa. Hikisen yon paatteeksi herasimme ennen viitta ja lahdimme kohti lentokenttaa. Missaan ei nakynyt ristin sielua, koko Kuta oli taysin pimea ja tyhja. Se oli kuin jostain kauhuleffasta. Puolen tunnin tarpomisen jalkeen saimme autokyydin kentalle ja lensimme Singaporeen.

Singapore oli niin sairaan makea mesta! Yovyttiin Gerardin luona, joka on suurehkon singaporelaisen pr-toimiston omistaja. Han karautti kentalle Bemarilla noutamaan meita ja vei kamppaansa, johon mennaan hissilla eteiseen! Ihan kuin leffoissa! Meidan kaytossa oli 2 huonetta ja oma kylppari ja saimme menna ja tulla miten haluttiin. Pihalla oli uima-altaita ja tenniskentta yms. Singaporessa aika kului shoppaillessa. Kaytiin myos yoelamassa. Juotiin vipissa samppanjaa ja silleen. Eipa siita sen enempaa. Heini jai viela kavereidensa kanssa Singaporeen, kun mina ja Anu hypattiin Kuoliksen bussiin.

Kuala Lumpurissa yovyttiin samassa hostellissa kuin tammikuussa, eli hoodit oli tutut jo ennestaan. Muutama paiva vierahti tosi nopeesti. Kaytiin kerran torneilla ja ma hoidin parin paivan ajan itselleni viisumia Thaikkuihin. Pari kertaa kaytiin ulkona ja siina kaikki. Lauantaiaamuna lennettiin Filippiineille. Matkustettiin 40 tuntia Kuala Lumpurista Siquijorin saarelle. Yovyttiin tosin siina valissa Cebussa. Bussit ja lautat on olleet tosi mukavia matkustusvalineita. Cebu Pacific Airin lennosta puhumattakaan, siella oli jopa tietovisa :) Pitkan matkan jalkeen oli kuitenkin levon tarpeessa, ja sita taalla tosiaan on saatu. Meidan resortti on keskella ei mitaan. Biitsi on ihana ja ruoka halpaa.

Tanaan otettiin mopokyyti toiselle rannalle, kun Heini oli sukeltamassa. Valkoista hiekkaa, turkoosia vetta ja pilveton taivas. Ei huono! Anu lahti ostamaan meille kahta rommikolaa ja saikin sitten 1,40 eurolla pullollisen rommia ja kaksi kokista. Ei ole siis mikaan paras rehab-mesta tama maa. Huomenna olis tarkoitus menna katsomaan vesiputousta ja tietysti uiskentelemaan siina. Ohjelmassa myos kuuma lahde ja biitsia. Viikonloppuna taalla juhlitaan paasiaista ja ilmeisen kreisit kekkerit on tiedossa. Puhetta on ollut myos ristiinnaulitsimisista. Jannityksella jaamme odottamaan, hakkauttaako joku itsensa todella ristiin.

Haleja!

Heidi

Onnellinen ihanassa Ubudissa

Kylla taa blogin kirjottaminen on naemma rankkaa, kun viime kerrasta vierahti taas tovi. Talla hetkella mun sijainti on Ubud Balilla ja Anu on jossain pohjoisessa samalla saarella Tomin ja Onnin kanssa, joihin tutustuttiin ex-tyokaverini Elisan kautta. Heini sukeltelee Komodolla ja lentaa huomenna Balille. Jaljella on enaa nelja paivaa Indonesiassa. Ma olen viihtynyt Ubudissa ihan sairaan hyvin jo viikon. Aamuisin on tullut herattya joogaan kukonlaulun aikaan ja sen myota alkoholinkayttokin on kas kummaa vahentynyt. Jooga on ollut tosi virkistavaa ja opettajat on erittain mukavia. On se vahan erilaista kirkastaa ajatuksia ulkoilmasalissa, josta on nakymat riisipelloille. Ei ole Toolon joogapaikkaa yhtaan ikava :D Joogan lisaksi oon puhdistanut kehoa terveysruoalla, jota saa monista ravintoloista. Listalla on muun muassa kaikenlaista raakaa juttua, terveysmehuja ja ruisleipaa, jota en vaan voi vastustaa. Hyvan ruoan lisaksi ihmiset on ihan sairaan mukavia. Ja kaikki on jotenkin hyvalla tuulella. Ja ma olen maailman onnellisin!

Keskiviikkona paasin tutustumaan paikalliseen kouluun, jossa opetettiin englantia iltaisin vapaaehtoisvoimin. Sielta suunnattiin iltatorille ostamaan vihreita kookospannukakkuja, jotka on taytetty palmusokerilla. DELICIOUS!!! Anu lahti torstaina ja yksikseni olen vahan ottanut tuntumaa lahimaastoon viime paivina. Riisipellot on upeita ja on kiva istua mopon kyydissa katselemassa maisemia. Vahan lahti mopo kasista tossa toissapaivana, kun ostin kolme maalausta ja nelja vesivarityota. Nyt sitten mietin, etta mihin roudaan ne ja mista postitan ne jne. Mutta pakko oli ostaa, koska ne oli niin valtavan hienoja ja rahaakin kului kaikkiin yhteensa vaan 38 euroa. Postimaksut onkin sitten juttu erikseen, mutta eikohan Suomessa sitten lammita ripustaa muistot seinalle.

Tiistaina on balilainen uusi vuosi ja kaikissa kylissa rakennetaan mita uskomattomampia demonihahmoja, jotka poltetaan maanantaina ilmeisesti jonkinlaisesssa kulkueessa. Tiistaina koko Bali hiljenee. Meteli on kielletty, ravintolat on suljettu, sahkot on poikki ja ulkona ei saisi liikkua. Jopa kansainvalinen lentokentta suljetaan 24 tunniksi. Meidan lento lahtee keskiviikkona joskus seiskan aikaan, kun kentta avataan kuudelta samana aamuna. Kavi tuuri! Odotan kyseista Nyepi-juhlaa todella paljon ja paikallisetkin tuntuvat olevan tosi innoissaan. Parhaat kemut ovat taalla Ubudissa seka Denpasarissa, joten paatin jaada Ubudiin. Lahden joko maanantai-iltana tai muutamaa tuntia ennen lentoa tiistain ja keskiviikon valisena yona, vaikka ulkona ei saisikaan ajella autolla. Mun onneksi saan halutessani viettaa tiistain italialaisen ystavani kotona, jossa voidaan kokata, eli ei oo ravinto-ongelmaa.

Alunperin olin suuntaamassa Kutalle tanaan, koska mun yltiomukavat naapurit tarjosivat ilmaista kyytia. Nyepin ja joogan takia kuitenkin jain ja mulla on sellainen fiilis, etta Heinikin on ilmeisesti tulossa huomenna tanne. Ainoastaan lauantaibileet vahan houkutteli ja kun mainitsin asiasta italiaanolle, han ilmoitti, etta tanaan lahdetaan Kutalle bilettamaan ja tullaan huomenna takas. Menopaluu hoituu herran mopolla eli ei tuu mitaan kuljetusmaksujakaan. Aivan mahtavaa! Kettu kuittaa. Singaporesta sitten lisaa juttua ja ehka myos vihdoin KUVIA!

Haleja!

Heidi

Mihin katosi paivat Gileilla?

Gili Trawangan on paikka, jonne jamahtaa. Saavuimme saarelle (toistamiseen) 10 paivaa sitten ja aika tuntuu lentavan siivilla. Tanja lahti vajaa viikko sitten Ubudiin, kun Elisa ja pojat suuntasivat Lombokille. Elisa palasi Lombokilta lauantaina ja lahti seuraavana aamuna takaisin Balille. Tuntuu silta, etta kaikki oli taalla viela toissapaivana. Nyt tytot istuvat koneessa matkalla Singaporeen. Jaimme siis alkuperaisen kokoonpanon kesken tanne paratiisiin. Paivat ovat kuluneet snorklailun, auringonpalvonnan, drinkkien siemailun ja leffailtojen merkeissa. Mii laik a lot!!! Heini on tehnyt pari sukellusta Bunakenilla tapaamansa Miken kanssa ja ilmeisesti on ollut ihan mukavaa. Seka sukellus etta snorklaus tuntuu kuitenkin Bunakeniin verrattuna ihan laimealta. Mutta tahan on ilmeisesti totuttava, kun aloittaa matkansa huipulta :D

Pari paivaa on mennyt mun osalta lepaillessa, koska lauantaina sain mukavan 38.4 asteen kuumeen. Nyt kuume on poissa, mutta vatsakrampit muistuttelevat edelleen, etta viela pitaisi ottaa rauhallisesti. Kunhan tasta paranen kokonaan, suuntaamme todennakoisesti Lombokin Senaruun paivaretkelle ainakin Anun kanssa. Paikallinen tuttavuus, Oke, lupasi heittaa meidat sinne kaverinsa kanssa mopoilla sopuhintaan. Heini kaavailee Lombokille siirtymista kokonaan, joten pitaa viela hioa suunnitelmaa retken osalta. Mutta Senarussa on siis kolme vesiputousta, joista yhdessa voi uiskennella. Lisaksi ymparilla on kauniita maisemia ja luvassa lienee myos hieman jalkatyota.

Pari paivaa lojutaan varmaan viela taalla rannalla ja loppuviikosta ainakin allekirjoittanut ottaa suunnan Balille Ubudiin. Paluumatka tulee olemaan mielenkiintoinen 11 tunnin laiva-bussi-laiva-bussi-yhdistelma odottelemisilla hoystettyna. Perilla Ubudissa kuitenkin odottaa kuulemma rauha ja mielettomat maisemat, joten reissu lienee vaivan arvoinen. Kutalla tapaamani italialainen Adriano lupasi ilmaisen majoituksen asunnostaan, mika sopii paremmin kuin hyvin. Budjetti on nimittain ylittynyt usealla sadalla eurolla. Jos majoitus maksaa 4 euroa ja ruoka-annokset enintaan saman verran, voi laskea paljonko 25 euron paivabudjetista on horpitty iltamenoissa. Ei nain. Ma kylla aloitin tipattoman jo lauantaina ja aion olla juhlimatta nyt jokusen tovin.

Jaljella olisi siis viela kaksi viikkoa Indonesiassa ja sen jalkeen lennamme Singaporeen. Odotan ihan kauheasti Singaporeen saapumista, koska meilla on siella treffit ihanan Riikan kanssa <3
Jatkosuunnitelmia haudotaan kovasti. Lennamme 27.3. Filippiineille ja nyt pitaisi paattaa, kuinka kauan kukakin on maassa ja mista pitaisi ostaa paluulennot pois ja mihin. Miksi sinne ei voi vaan menna ja lentaa sitten muualle, kun paikka on nahty?! Mun pitaisi myos selvittaa, etta mihin sovin treffit Jaakon kanssa. Ei oo enaa montaa viikkoa siihenkaan!

Haleja!

Heidi

Re-union, jaatava jengi koossa

Pitkasta aikaa suomitytot ovat jalleen yhdessa koossa, ja mukaan on liittynyt uusia kasvoja hetkeksi aikaa. Nyt olemme siis Gili Trawanganilla upeilla biitsella ja turkoosin veden ymparoimina.

Mari, Tanja ja Elisa saapuivat Suomesta reiluksi kahdeksi viikoksi hummailemaan meidan kanssa Balille, ja kekkerointia on ollut havaittavissa enemmissakin maarin. Nyt tultiin vihdoin rauhoittumaan Gileille, tosin ei taallakaan enaa kovin rauhaisaa ole. Kolme vuotta sitten saari oli taysin toisenlaisen nakoinen ja hinnat kolmasosan nykyisista. Nain se maailma muuttuu. Joku arvioi, ettei reppureissaajilla ole enaa viiden vuoden paasta Gileille asiaa, jos meno jatkuu samanlaisena.

Mutta siis Kutalla ensin juhlittiin isolla jengilla, nautittiin raikkaasta poolista, varsinkin mina, joka olin juuri viettanyt trooppisella saarella nelja viikkoa ilman minkaanlaisia mukavuuksia. Ja kylma olut seka mahdottomat ravintolamahdollisuudet houkuttelivat tyttoja Balin yossa. Hauskaa oli! Sen jalkeen suurin osa porukasta itseani lukuun ottamatta on ollut enemman tai vahemman sairaana. Jouduttiin Marin kanssa lahtea allergisen reaktion vuoksi Gileilta Kutalle sairaalaan, onneksi kyse ei kuitenkaan ollut mistaan hengenvaarallisesta kohtauksesta. Mutta koskaan ei voi tietaa ja kunnollisen laakarin puuttuminen hieman huolettaa.

Nyt Mari on kuosissa ja matkalla Balin keskiosaan Ubudiin, Tanja ja Elisa seuraavat neitoa muutaman paivan paasta. Mie, Anu ja Heidi jaamme viela tanne Gileille palvomaan aurinkoa ja kaloja. Tarkoitus siis jalleen snorklailla ja mahdollisesti sukeltaa. Tosin sukellukset Bunakenin jalkeen ovat varmaan keskiluokkaa, joten voi olla, etta saastan rahat Filippiinien sukelluksiin. Ja taallahan sukeltelin jo useita kertoja kolme vuotta sitten, hinnat ovat kummasti pompsahtaneet noista ajoista.

Nyt viela ip-snorklailuille ja illalla ehka muutama kylma bintang. Ah, elama on aika jees talla hetkella ;)

Heini

ps. Pahoittelut, etta edellisesta blogauksesta on aikaa, jumitin tuolla jossain vahan turhan kauan.... ;)

Sairastelua ja muutoksia suunnitelmiin

Paastiin tosiaan viimein torstaina suuntaamaan Gileille. Ensimmainen etappi oli Gili Trawangan, jossa vietimme yhden yon. Olin niin flunssainen, etta kulutin paivan lepailyn merkeissa. Kavimme illalla syomassa ja totesimme, etta saari oli ihan alyttoman hiljainen. Ainoat kulkupelit ovat polkupyora ja hevoskyyti, eli mopojen parinaa ei Gileilla kuule. Seuraavana aamuna suuntasimme Gili Airille, joka oli kuin paratiisi. Ihanaa hiekkarantaa ja kirkasta, puhdasta vetta. Missaan ei ajelehtinut roskia, mika oli taivaallista, silla Kutan ranta on todella likainen. Air oli viela tyhjempi kuin Trawangan.

Tapasimme lautassa saksalaistyton, jonka kanssa majoituimme Nina's -nimiseen paikkaan. Kiva mokki maksoi kahdelta vain 8 euroa yhteensa eli hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Kiva plussa oli ulkoilmakylppari, minka johdosta huone oli mukavan avara ja valoisa. Vietimme ensimmaista iltaa Gili Airilla saksalaisen tuttumme kanssa illallisen merkeissa. Soimme meren rannalla lyhdyn valossa ja kuuntelimme aaltojen kohinaa. Flunssa oli jo hiipumaan pain, mutta paatimme silti menna ajoissa nukkumaan, koska ei haluttu tulla enempaa kipeiksi. Anulla oli siis kehkoputkentulehdus ja mulla tosi hirvea ilmastointiflunssa, joka ei vielakaan ole kokonaan kaikonnut. Mutta flunssa osoittautui ongelmista pienimmaksi.

Seuraavana aamuna totesimme, etta molemmilla oli helvetillinen vatsatauti. Juostiin vuorotellen vessassa koko aamupaivan. Olo alkoi illalla olla tosi heikko, kun vesikaan ei pysynyt sisalla. Mulla oli lisaksi niin hirveita vatsakramppeja, etta kyyneleet tuli silmiin kun kipu oli niin kova. Kyselin jossain vaiheessa paikallisilta, etta mahtaako lahimaastossa olla laakaria. Sanoivat, etta lahin on Balilla. Olin ottanut aamulla vatsatautiin antibioottia, mutta se ei auttanut yhtaan. Paatettiin lahtea Balille, koska ei haluttu ottaa sita riskia, etta oltais Gileilla tiputuskunnossa muutaman paivan kuluttua. Saatiin sunnuntaille paikat laivasta ja lahdimme matkaan. Kavimme sunnuntaina laakarissa ja eilen olo alkoi jo helpottaa huomattavasti. Vaikka harmittaa tosi paljon, etta jouduttiin lahtemaan Gileilta takas Kutalle, asialla on myos positiivinen puolensa. Tanja, Mari ja Elisa Maikkarilta saapuivat eilen Kutalle ja ollaan just menossa moikkaamaan tyttoja. Heinikin saapuu tanaan Bunakenilta Kutalle. Voipi siis olla pienet kemut tiedossa.

Seuraavien paivien suunnitelma on ottaa parit mojitot, pesta pyykkia ja lakkauttaa kynnet. Sen jalkeen palaamme takaisin paratiisiin Gileille. Tama tapahtunee perjantaina. Kaikki siis hyvin okei! Haleja!

Heidi

Lisaa tuntumaa yoelamaan Kutalla

Kutalla on vierahtanyt viikko ja paikat alkavat hiljalleen olla tuttuja. Gora Beach Inn on kelvannut meille hyvin majapaikaksi ja meteloivat ruotsalaisnaapuritkin katosivat viimepaivina nurkista. Tosi jees, koska 29 svenssonia on vahan liikaa, varsinkin jos ne pitaa pool-partyja ja soittaa taysilla Sommartiden-biisia. Mutta nyt on siis rauha maassa. Meidan piti lahtea Gili-saarille loppuviikosta, mutta automaatti imaisi Anun pankkikortin torstaina ja se saadaan takas vasta tiistaina. Masiina vaan sammui kesken operaation ja kortti ei tullut enaa ulos. Sahkot ilmeisesti menivat poikki. Eli lahdemme saarille vissiin keskiviikkona. Mutta taalla on ollut tosi jees, joten viihdytaan helposti pari ylimaaraista paivaa.

Heini on edelleen Bunakenilla. Meidan kanssa Lorensolla majoittui samaan aikaan ibizalainen Toni, joka suunnitteli lahtoa Togean-saarille. Suureksi hammastykseksi tormasimme haneen eilen Kutalla. Soimme Tonin kanssa dinnerit ja vaihdoimme kuulumiset.

Eilen otettiin taas vahan tuntumaa yoelamaan. Tavattiin keskiviikkona katukeittiossa italialainen Adriano, jonka kanssa kaytiin eilen drinksuilla. Seurue kasvoi Green box -nimisessa take away -drinkkibaarissa ja suuntasimme porukalla diskoihin. Jaksettiin juhlia aamuun asti, joten tama paiva on mennyt toipuillessa. Anu jai nukkumaan hotellille, kun lahdettiin Adrianon kanssa helpottamaan oloja viiden tahden hotellin uima-allasalueelle. Adriano oli hommassa aika pro, silla oli samanlainen pyyhe kuin hotellivierailla. Kaytannossa kaveltiin vaan sisaan ja hypattiin altaaseen. Hyvin yksinkertaista. Alueella oli hiekkarantaa, kaikenlaisia altaita ja siella oli jopa surffiopetusta. Huvittavaa :)

Reissua on takana reilut kolme viikkoa. Nyt alkaa vasta paasemaan lomamodeen. Seuraava lento on vasta 17.3. Singaporeen. Kun tietaa etta ei oo kiire mihinkaan, on ihan sairaan hyva fiilis. Balilla riittanee nahtavaa 1,5 kuukaudeksi. Aikomuksena on suunnata paratiisisaariksi kuvailtujen Gilien lisaksi Balin keskiosiin Ubudiin kokkauskurssille ja katsomaan riisiterasseja. Lisaksi myos pohjoinen Bali kiehtoo delffiinien vuoksi ja Kutalle pitaisi palata viela surffaamaan. Edellisen kerran vauriot alkavat hiljalleen parantua, joten pian voisi olla taas aika hypata laineisiin. Huomenna suuntaamme Adrianon mopokyydilla Padang Padang -nimiselle rannalle, jossa naapurin aussitytot kavivat eilen. Siella ei kuulemma ole juurikaan turisteja ja vesi on ilmeisesti puhdasta. Aurinkoa ja lampoa riittaa, tanaan satoi vahan, mutta muuten on ollut ihan kuivaa. Palaillaan!

Heidi

Mustelmia Kutalta

Muutama paiva Kutalla on vierahtanyt tosi nopeasti, koska tekemista riittaa. Shoppailua, uiskentelua altaassa ja auringossa makoilua. Eilen paastiin tosiaan kokeilemaan sita surffaustakin ja pyorahdettiin yoelamassa. Aamu alkoi lupaavasti: klo 11 vuorovesi ja aallot eivat olleet meille suotuisia, joten jouduttiin odottelemaan veteen paasya. Klo 13 sama juttu. Aloin jo elatella toiveita siita, ettei sinne aaltojen sekaan olisi tarvinnut menna ollenkaan, mutta Anu oli asiasta vahan toista mielta. Surffitunti alkoi iltapaivalla, kun vuorovesi oli laskenut ja meri rauhoittunut. Surffiope oli paikallinen kundi, joka oli meidan manikyyrimestan tyontekijan tuttu. Han sitten ystavansa kera naytti meille, miten homma menee. Ensin harjoiteltiin kuivalla maalla. Mentiin lautojen paalle makaamaan ja noustiin siita pystyyn. Helppo homma. Sitten mentiin mereen.

Osa aalloista oli niin korkeita, etta joutui tekemaan vahan duunia pysyakseen pinnalla. Ja tama siis siina vaiheessa, kun oltiin vasta menossa sinne veteen. 1,5 tunnin surffailun aikana nieltiin vetta joku litra ja vesi oli siis aivan aarettoman likaista. Kovasti ponnisteltiin, etta paastiin lautojen paalle seisomaan, kun aalto tuli takaa ja pari kertaa ihan onnistuttiinkin siina. Viela kuitenkin pitaa treenata aika reilusti, etta osataan sillee oikeesti surffata. Mutta ensituntumalta surffaus on hemmetin rankka laji, vaatii aika reilusti lihasvoimaa ja kuntoa.

Oltiin eilen ihan poikki, kun paastiin takas hotellille. Meidan ihanat ruotsalaisnaapurit kuitenkin pitivat huolen siita, etta paivaunista oli turha haaveilla. Pojat soittivat teknoa ihan taysilla terassilla ja dokasivat altaassa. Paatettiin ottaa parit oluet ja lahtea tsekkaamaan yoelama. Monenmoista diskoa oli tarjolla. Ensimmaisessa oli live-bandi, joka soitti covereita, mm musea ynna muuta. Siella makoiltiin sohvalla ja tarjoilijat kantoivat drinkkeja meille tasaiseen tahtiin. Aika tujuja juomia harrastavat taalla suunnalla. Jai Anun kanssa viimeiset mango-daiqurit juomatta, kun ei oikein maistunut enaa. Hipsittiin sitten hotellille ottamaan vahan unta rankan surffipaivan paalle.

Aamulla valkeni ruhjeiden maara ja laatu. Polvet ihan mustana, reiteen tulossa kiva mustelma ja jalkapoyta venahtanyt. Lihakset muutenkin kipeana ja jostain syysta mulla on myos niska ja kaula herkkana. Mutta oli sen arvoista. Nyt lahdetaan brekulle parantelemaan oloja. Ainiin, toooosi lamminta on ja aurinkoista.

Heidi

Wuhhui! Bali!

Pamahdettiin Heidin kanssa sunnuntaiaamuna tanne turistien kansoittamalle Kutalle. Taytyy kertoa, etta ollaan otettu ilo irti naista palveluista, joita riittaa!

Eilen kaytiin ottamassa vahan manikyyria ja pedikyyria!
Mua pedikyyri kutitteli ja Heidia se ilmeisesti hieman satuttikin??
Tanaan oli vuorossa koko vartalon kuorinta, johon sisaltyi myos hieronta.
Mina taas kikattelin kutanasta ja Heidin fiilikset muistuttivat jyran alle jaamista.

Ruokavaihtoehtoja on paljon!
Ollaan syoty ja juotu: intialaista, indonesialaista, sandwicheja, pastaa, avocadomehua, drinkkeja, balikahvia jne..
Mahat pullollaan ja kipeina siis pyoritaan paikasta toiseen ja jos kiloja tippui Bunakenin "kala-riisikuurilla", niin nyt ne varmasti on otettu takaisin!!

Ensimmainen majoitus oli nimeltaan Hotel Arena. Alku vaikutti lupaavalta. Huone oli valosa, siisti ja varustettu ilmastoinnilla. Myos pool-alue oli aivan okei.
Paivan mittaan huomattiin, etta huoneessa oli hieman homeinen dunkkis. Ei hyva.
Toinen yllari tuli mulle yolla, kun herasin pieneen "vesisateeseen"'. Ei hyva.
Onneksi sain sankya sen verran vedettya sivuun, etta loppuyon nukuttumiset menivat suhteellisen kuivissa oloissa.
Ukkonen oli aivan mieleton! Pikkuisen taisi tytsyja pelottaakin.
Yosta selvittya Heidi marssi respaan ilmottamaan, etta nyt vaihtuu muuten huone!
Tama onnistui, mutta uudessa huonessakin haisi edelleen home.

Taman paivan alotimme siis uuden hotellin etsimisella.
Aamupaivan sinkoilun jalkeen loysimme edullisemman ja hajuttoman hotellin nimelta Gora. Homehotelli maksoi huimat 14 euroa, tama on vain kympin, eli 5 e per nena.
Seuraavaksi ohjelmassa surffaustunti. Hui!
Ja taman jalkeen retki paikalliseen yoelamaan.

So far we like kuta.

Anu

Hyvastit kaloille - viimeiset sanat Bunakenilta

Heidi ja Anu kyllastyivat laiskan viipyilevaan saaristoelamaan ja lahtivat eilen kohti Balia. Pian kuulemme varmasti tarinoita hindujen varikkaalta ja kauniilta saarelta!

Mina jain siis viela tanne Bunakenille kalojen seuraksi. Kohta kaksi viikkoa on kulunut tehden lahes pelkastaan sukelluksia tehden - satunnaisia riippumatossa loikoiluja unohtamatta. Pinnan alla kuhisee lukemattomia kalalajeja, snorklaajille tilanne on erinomainen, silla pinnan korallit ovat todella upeassa kunnossa ja riuttaa on valilla vaikea nahda kaloilta! No ei ehka ihan niin, mutta kalaparvien koko ja lukumaara yllatti positiivisesti. Sukelluksilla olen tormannyt monenlaisiin kummajaisiin, muun muassa harlequin ghost pipe fish (kepin nakoinen mystinen kala) seka sponge crab (rapu-reppana kantaa selassaan saatanallista sienta) ovat tulleet tielleni. Myos hait, kilpparit, meduusat, ravut ja muut merenelavat ovat tulleet tutuiksi viimeisen kahden viikon aikana.

Tein tosiaan myos sen AOW-kurssin, eli olen nyt virallisesti kykenevainen muun muassa syvasukelluksiin. Yosukellukset ovat myos olleet jotain aivan uutta, ja voin sanoa, etta rakastuin ensisilmayksella niihin. Hieman pelotti ensimmainen yosukellus, kun meri myrskysi ja oli pikimusta. Hyppasin kuitenkin rohkeasti taskulamppuineni syvyyksiin ja rupesimme tutkailemaan ymparillemme yollista elamaa. Menetin sydameni yolliselle merelle taysin. <3

Ja ei, emme toki ole unohtaneet hieman juhlia valilla. Muutamat hyvat laksiaiskemut on takana ja eilen oltiin porukalla laheisessa kylassa kylajuhlilla. Koko kylassa raikasi (kaamean huvittava) musiikki, ja lahes joka talon pihalla tanssittiin, syotiin ja juotiin palmuviinia (=kamalaa moottorioljyn makuista mustaa litkua, mutta loppujen lopuksi kuitenkin aika hyvaa). Mina vaaleine kutreineni olin suosittua tanssiseuraa ja tanssinkin tuntikausia ympari kuraisia pihoja lasten, naisten ja (humalaisten) miesten kanssa. Hauskaa oli! Valkoinen hame juhlavaatteeksi tosin oli vaara valinta...

Huomenna tai ylihuomenna jatan saaren taakseni ja suuntaan paratiisiin. Togean-saaret odottavat yhta auringonpalvojaa. Sielta myohemmin lisaa. Pus.

Heini

Elamaa Bunakenilla

Viime keskiviikon jalkeen on tapahtunut ...hmmmm. Ei mitaan ihmeellista :) Tulin keskiviikkona tosi kipeaksi, kurkkukipu paheni ja kuume nousi. Torstaina sain kuulla, etta mantereella on kylla laakari, mutta sinne ei kannata menna. Maaraavat vitamiineja ja lepoa. Viereisen sukelluskeskuksen suomalaisomistajalla oli penisilliinikuuri laakekaapissa ja aloitin sen. Kavi ilmi, etta mulla oli ilmeisesti angiina, koska antibiootti alkoi toimia, kuume laski ja kurkkukipu katosi. Pahimmassa kuumeessa luulin jo kuolevani tanne saarelle, mutta onneks kuitenkin paranin. Taalla sairastaminen ei ollu mitenkaan herkkua, Anu ja Heini oli vedessa kaikki paivat ja ma lojuin riippumatossa lukemassa tai hengasin meidan majapaikan omistajan kanssa. Lorenso on hauska mies. Samoin "papa" eli brittimies Malcom, jonka poika opettaa sukellusta taalla Bunakenilla.

Saarella kaikki paivat kuluu samalla tavalla. Aamulla pancakes, sitten veteen snorklaamaan, sen jalkeen lounas. Jos lounaan jalkeen kaipaa aktiviteetteja, voi lahtea naapuriin nettiin (jos toimii) tai kavella kylalle. Kylalla on muutama kiska, mista saa juotavaa ja sipseja, mutta muuta taalla ei juuri myyda. Ei ole pankkiautomaattiakaan. Sunnuntaina kylalla oli suuri juhla, eli pari miesta hakkasi rummuilla ja kylan vaki tanssi vuorotellen jotain perinnetansseja. Ihmiset on iloisia, mukavia ja auttavaisia. Tosin kukaan ei juuri osaa englantia.

Viikon aikana meidan bungalow-kylassa (eli 8 mokkia) on kaynyt matkaajia ruotsista, briteista, saksasta, tanskasta, espanjasta, hollannista, australiasta eli vaihtuvuus on melkoista ja taalla tapaa kaikenlaisia tyyppeja. Siina on hyvat ja huonot puolensa. Kaikki ateriat syodaan yhdessa saman poydan aaressa ja joskus pelataan korttia tai otetaan muutama olut kimpassa.

Viikko taalla on aiheuttanut sen, etta "suunnitelma" on hieman muuttunut. Anun kanssa kaivataan jo muita maisemia, eli ravintoloita, enemman ihmisia ja aktiviteetteja (+ mahdollista surffauskurssia). Taalla niita ei hirveasti ole. Heini taas haluaa nahda Togean-saaret, jossa majoitus tapahtuu Bunakenin tyyliin, mutta nakemisen arvoinen asia on biitsit. Mina ja Anu lahdemme katsomaan Balin seudun biitseja eli tiemme eroavat sunnuntaina. Meilla lahtee Lion Airin lento Manadosta Makassarin kautta Balille su klo 6.45. Balin hoodeilla siis olemme yhteensa noin 1,5 kk. Heini tulee perassa sitten kun ehtii :)

Bunakenin parasta antia on ollut ehdottomasti luonto ja myos hyvat tyypit. Snorklausmaastot on uskomattoman mahtavat, paremmat kuin Thaimassa mun mielesta. Vaikka on sadekausi, aurinko on paistanut joka paiva. Suurimmat sateet tulevat iltaisin tai oisin. Pari kertaa on satanut paivalla, kuurot ovat kuitenkin kestaneet vain vartin. Lampotila on kolmenkympin tuntumassa, iltaisinkin parjaa mekolla. Ainoa miinus mita viikon aikana on tullu mieleen, liittyy ruoan yksipuolisuuteen. Ruoka on hyvaa, mutta jokaisella aterialla paaosaa nayttelee kala (yllattaen). Kala on hyvaa, mutta sita ei todellakaan jaksa syoda viikkoa putkeen. Emantien tofuruoat ovat aivan sairaan hyvia, samoin kananmunista on tullut suurta herkkua.

Seuraavat paivat nautitaan viela meresta ja kaloista niin luonnossa kuin ruokapoydassakin ja sitten siirrymmekin Anun kanssa turistihelvettiin kirjoittelemaan tata blogia. Heini palaa langoille varmaan viela ennen lahtoaan paratiisiin. Heinin paivat ovat kuluneet sukeltaessa. On kuulemma ollut hienoa! Heini teki Advanced Open Waterin ja on nyt siis ihan tosi pro :)

Palaillaan!

Heidi (ja Anu)

Manado + Bunaken, Indonesia

Lahdimme tiistaina Air Asian kyydilla kohti Indonesiaa. Sulawesin Manadoon saavuimme alkuillasta ja otimme taksin Lonely Planetin suosittelemaan halpishotelliin. Se oli kuitenkin taynna, joten jouduimme majoittumaan viereiseen hotelliin ja maksamaan sikamaisen 270.000 rp hinnan kolmistaan. 150.000 on noin kymmenen euroa. Ihmettelimme kovasti, miten halpishotelli oli taynna, koska yhtakaan turistia ei nakynyt koko kaupungissa meidan lisaksi. Kavimme tekemassa viimeisia hankintoja ja paatimme syoda sen jalkeen. Iltayhdeksalta ainoa vaihtoehto oli kamalin katukeittio ever. Ruoat olivat olleet lasivitriinissa verhon takana ties kuinka kauan, mutta ilmeisesti mausteet estivat pilaantumisen, koska kukaan ei saanut vatsatautia. Ihme!

Seuraavana aamuna meidat noudettiin hotellilta satamaan ja hyppasimme Bunakenin veneeseen. Anua oksetti loppumatkasta aika reilusti, mutta ei kuitenkaan laatannut missaan vaiheessa laidan yli. Bunakenille saavuttuamme hyppasimme mangrovepuiden juurien valtaamaan rantaan ja lahdimme valitsemaan sopivaa mokkia. Saimme Lorenso's Cottages -nimisesta paikasta hyvan bungalowin alennuksella ja olimme tyytyvaisia. Siina oli peltikatto ja kuivat patjat :) 10 euroa per henkilo sisaltaen kaikki ruoat. Ei siis paha. Lounaalla totesimme, etta ruokakin oli todella hyvaa!

Iltapaivalla paatimme lahtea katsomaan snorklausmaastoja. Koko saaren parhaat apajat loytyvat meidan majapaikan edustalta. Ennen kuin nain ensimmaistakaan kalaa, astuin merisiilin paalle ja sain kolme mustaa piikkia jalkaani ihon alle. Olin ihan paniikissa, mutta majapaikan omistaja Lorenso totesi tyynesti, etta samoin on kaynyt monille muillekin. Ainoa keino saada tilanne haltuun, on hakata piikkien sisaanmenokohtia lasipullon pohjalla. Anteeksi mita?! Lorenso hakkasi taydella voimalla jalkapohjaani, joka muuttui ihan punaiseksi. Sen jalkeen lepailin tovin riippumatossa ja kaikki oli taas hyvin. Uskomatonta! Piikit jaivat siis jalkaani loppuelamaksi.

Luulin, etta merisiili oli taman reissun suurin ongelma. Luulin vaarin. Maanantaina KL:ssa alkanut kurkkukipu muuttui viime yona helvetilliseksi. Aamulla kurkku oli ihan turvonnut, samoi kieli. Nieleminen sattuu paljon enemman kuin merisiilin piikkien hakkaaminen. Lahin laakari on mantereella, joten nyt vaan rukoilen, etta tama alkaa menna itsestaan ohi. Olis tosiaan kiva nahda niita kalojakin piakkoin. Anu ja Heini ylistivat eilen meidan oman rannan maastoja. Tanaan kaksikko lahti paatilla merelle, Heini sukeltamaan ja Anu snorklaamaan. Ehka ongelmalapsenkin vuoro koittaa joku paiva.

Haleja aurinkoisesta ja kuumasta Indonesiasta!

Heidi

Petronas, China Town ja Vesipuisto, Kuala Lumpur, Malesia

Minulle (eli Heinille) entuudestaan tuttu ja turvallinen Kuala Lumpur on jalleen nayttanyt tyttokolmikolle parhaimpia puoliaan hyvan ruuan, uskomattomin shoppailumahdollisuuksin, ystavallisten ihmisten ja kuuman cityn sykkeen kautta. Ihana lampo puristaa otteessaan kaupungin halinassa valilla liiankin tiukasti, mutta valituksille ei ole sijaa, silla kuumuus kuuluu osaksi tata ihanaa Aasian fiilista. <3

Hostelli Grocer's Inn on ollut toimiva ratkaisu ja Chinatownin notkuvat ruokapoydat loytaneet tiensa suomityttojen sydamiin. Taalla kiinalaiskortteleissa on myos tuhat ja yksi ostosmahdollisuutta, valitettavasti vain kaikki tarjoilevat suurinpiirtein samoja tuotteita kojuissaan. Meidan hostellin takapihalla kaydaan myos oiseen aikaa 06.00-07.00 hamaraa bisnesta samaisista kiinalaistuotteista seka muusta epamaaraisesta salasta, ja taman tiedamme vain siksi, etta jet lag ei ole hellittanyt ja unirytmit ovat edelleen aivan sekaisin.

Malesialaisten ja kiinalaisten sapuskoiden lisaksi sushit ovat maistuneet useaan otteeseen, ne kun saa taalla pilkkahinnalla. Kolmen hengen sushiannokset virhealla teella yhteensa noin kuusi euroa. Tosin asken seottiin ja tilattiin susheja kasoittain ja hinta hieman pompsahti. Mutta silti naurettavan halpaa. Oih.

Eilen tutustuttiin kaupugin ehka suurimpiin nahtavyyksiin, eli Petronas-torneihin (niin juuri niihin joissa Sean Connery ja se ihana Catherina roikkuivat Ansa viritetty -leffassa). Aloitettiin paiva nappaamalla take away -kahvia ja -mehua seka paikallisia buns-lampimaisia kassiin ja levittamalla kankaat tornien takapihalla sijaitsevalle nurmialueelle. Paiva alkoi siis todella hyvin ihanalla piknikilla. Ajankohta oli kylla tosin jo iltapaivan puolella, mutta kuten jo mainitsin, aikaero ei ole viela oikein tasaantunut ja yot menee edelleen valvoessa ja aamut nukkuessa. Hivenen shoppailtiin tornien alakerran ostarissa ja kaytiin aquariumissa katsastamassa kaloja lasin takaa. Tosin taisimme itse olla malesialaisille turisteille suurempi nahtavyys kuin kalat, koska moni perhe ja seurue tahtoi tulla kuvatuksi kanssamme. Siina sitten poseerattiin mammojen kanssa kameralle hammentyneena.

Tanaan paatettiin jattaa kaupungin polyt taaksemme ja nappasimme bussin vesipuistoon. Liukumaet ja uima-altaat toivat helpotusta kuumuuten ja kutiseviin moskiitonpuremiin. Sisainen lapsi herasi jalleen eloon huristellessamme makia pitkin altaisiin. Jalleen paikalliset turistit halusivat ottaa kuvia kalpeiden suomineitojen kanssa. Todella friikkia keikistella kameralle kalkkilaivan kapteenina uima-asussa. Nyt sormet ristiin, etteivat lataa kuviaan naamakirjaan. Mutta takana siis todellinen relax-paiva, paivan paatteeksi meinasin viela nukahtaa kahvilan tuoliin vesisetin jalkeen. :)

Lahtiessamme kotiin vesipuiston laheisyydessa olevasta pyramidi-ostoskeskuksesta paasimme viela kokemaan ensimmaisen kunnon trooppisen sateen! Salamat iskivat ja ukkonen jyrahteli kovempaa kuin koskaan ja vetta tuli taivaan taydelta. Ilmankosteus oli sanoinkuvaamaton. Taksissa matkalla kotiin huomasimme kauhuksemme jostain rakennuksesta kohoavan savupilven, viela rakenteilla oleva pilvenpiirtaja oli saanut ilmeisesti salamasta osakseen ja roihusi iloisella liekilla. Sadekin oli jo siina vaiheessa lakannut eika pelastanut rakennusta tuholta. Huuh.

Huomenna suuntaamme Indonesiaan Sulawesin saarelle. Tarkemmin sanottuna Bunaken-saarelle sukeltamaan ja snorklaamaan. Luvassa siis levytysta riippumatossa ja pinnanalaisten ihmeiden tutkimista ainakin pari viikkoa. Saarella lienee nettiyhteys, varmuutta asiasta ei ole.

Auringonpaistetta pohjolaan lahetellen,
Heini

Vihdoin Malesiassa!

Matka alkoi Tampereelta keskiviikkona ja vasta eilen illalla tultiin perille Kuala lumpuriin. Toki 48 tunnin matkaan mahtui kaikenlaista hupia, kuten Stanstedilaisen pubin nurkkapoydan valtaus. Istuttiin 7 tuntia juomassa Strongbow-tuoppeja ja sitten koneeseen. Lento sujui ihan ookoosti, vaikka jalat oli ihan kipeet ja krapulakin tuli sitten jossain vaiheessa. Lisaksi huomasin Tampereella, etta mun ainoat housut oli haaroista rikki. Ne jalassa oli erittain mielenkiintoista matkustaa.

Eilen perjantaina saavuttiin puolen yon aikaan Grocer's Inn hostelliin KL:n China Towniin. Ihan jees paikka ja huone, vahan kuuma vaan . Suunnilleen 30 astetta lamminta illallakin, joten kylma kalja maistui eilen hostellin kattoterassilla toooodella hyvalta. Istuskeltiin siella Riikan ja Janin seurueen kanssa (ovat lahdossa maanantaina 5 hengen porukalla Thaimaahan). Olut on kallista (1,3 e tolkki kaupassa), mutta ruoka halpaa (annokset alle euron). Siksi seuraavat paivat keskitytaan enemman syomiseen kuin juomiseen.

Tanaan herailtiin vasta puoli kahden maissa, kun nuokuttiin kattoterassilla puoli kuuteen asti aamulla. Kaytiin syomassa nuudelikeitot ja lahdettiin shoppaamaan. Ostin parit hippihousut rikkinaisten tilalle ja uitettiin jalkoja kalakylvyssa. Oli kylla todella mielenkiintoista. Kintut akvaarioon vaan ja kalat soivat kuolleen solukon jalkapohjista. Kutitti ihan sairaan paljon! Aiotaan menna viela uudestaankin sinne. Sitten ei ehka naurata niin paljon :)

Taalla Kuala Lumpurissa ollaan nyt tiistaihin asti, sitten lennetaan Manadoon, Indonesian Sulawesille. Haleja kaikille!

Heidi